Morrissey - At Last I Am Born
Maanantaina kävin luistelemassa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Huomattavinta on, etten kaikista ennakko-odotuksista huolimatta kaatunut kertaakaan, vaikka aluksi olikin hiukan epävarmaa liikehdintää. Tiistaina taas kävin heittelemässä keilapalloja keiloja päin YAD-porukan kanssa ja sunnuntaina olin lilluskelemassa Oonan kanssa Aalto Alvarissa. Yllättävän liikunnallista. Elämä on. Jos ihan tarkkoja ollaan, olin jäällä liukumassa myös tänään, sitä ei kuitenkaan lasketa, koska saan siltä ajalta palkkaa. Tosin, on kiva saada rahaa siitä, että on ulkona, nauttii kevättalvesta ja voi välillä vähän käydä pyörähtämässä jäällä. Tavallisesti ihailisin upeaa päivää vain neljän seinän sisältä, palellen pelkästä ajatuksesta, että menisin ulos. Eikä siellä sitten oikeasti ollut niin kylmä, sisällä lämpöisessä sitä vain maalailee jääpuikkoja seinille niin kovin helposti.
Viikonloppuna olin tosiaan Jyväskylässä. Näin Kimin uuden, kivanoloisen kämpän, olin äidin luona yötä, ja sain ahdistuskohtauksia Jyväskylästä. Olen niin iloinen, että pääsin siitä kaupungista pois, vaikkakin kavereita on ikävä. Toisaalta muuton takia YAD:n jäsenenä olo on tänä syksynä + talvena tarjonnut mukavien tyyppien ja hauskanpidon lisäksi myös jännittävää postia; olen saanut kirjekuoressa piirroksia, teepusseja, valokopioita kasvoista, kommentoituja YADilaisia ja kaikenlaista muuta epämääräistä sälää (kuten rautalankasydämen). Viimeisin YAD-posti ei ollut poikkeus, minulla on käytössäni koko vuodeksi jäsenkortti, jossa lukee EX JKL, muistanpahan juureni.
Tänään kävimme Ismon kanssa katsastamassa kirjastossa ilmaiseksi Epämiellyttävä totuus-elokuvan. Kokonaisuudessa elokuva oli hyvä, mutta siellä välissä olevat aasinsiltanyyhkymuistelot olisi kyllä voinut jättää pois. Olen myös ommellut tällä viikolla hameen, alusta loppuun ihan itse. Enkä ole stressannut. Se, jos mikä, on häiritsevää, koska tiedän, että stressin avulla saan asiat hoidettua. Mielenkiinnolla seuraan, kauanko tämä auvoinen tunne elämän ja ajan loputtomuudesta kestää. Viimeistään huhtikuussa kaksikymmentävuotispäivänä se varmaankin loppuu kuin seinään.
