My Generation Sucks

Provinssi
Menomatkalla soi Village People. Alitajuisesti halua nyt ehkä liittyä merivoimiin. Majapaikkana oli jo monivuotisen perinteen mukaan Ilonan mummun mökki. Oli hyvää vastapainoa päivän festareilla hillumisen jälkeen saapua maalle järven rantaan hiljaisuuden satamaan. Tosin eräs hyperaktiivinen tärisevä naapurinkoira teki hiljaisuudesta selvää aina päivisin. Vaikka aika veikeähän se pikkuinen oli, etenkin noutaessaan keppejä, joita kukaan ei heittänyt.

Tori Amos oli jännä, Patti Smith sai hymyn huulille, The Crashin aikana hämmennyin, Swallow the Sunista muutin mielipiteeni, Scissor Sisters vei minut taivaisiin, Rubik ei kuulostanut oikein miltään, Amy Winehouse perui, Lamb of Godille nauroin, The Valkyrians sai jalan vipattamaan, The Blood Brothers lumosi ja Superchrist oli mukavaa taustamusiikkia. Muista ei olekaan oikein mitään sanottavaa.

Poismenomatkalla Kim ja minä viihdytimme Amaliaa ja Ismoa suloisilla lauluäänillämme kolme tuntia. Joululaulut, yliväsymys, Kimin stetsoni ja pitkä automatka tuovat parhaat puolemme esiin. Virallinen lopetus Provinssirock-reissulle lienee ateriointi Keljon ABC:llä yöllä kahden jälkeen.

Oli, kuten joka vuosi, ihan älyttömän kivaa. Nyt se kuitenkin on ohi, ja joulu tulee.

Mummula
Mummulassa nukun aina törkeän hyvin. Sen lisäksi syön siellä törkeän hyvin. Ja voin muutenkin törkeän hyvin.

Juhannus
Lähdettiin päivällä iskän mökille. Pelattiin lautapelejä, syötiin, saunottiin, uitiin, saunottiin, uitiin, pelattiin lautapelejä, käytiin soutamassa, syötiin, höpötettiin. Oli paras juhannus pitkiin aikoihin. Mökiltä suuntasimme villeille jatkoille Matin tyhjälle kämpälle, jossa pelattiin lisää lautapelejä ja katsottiin suomalaista komediaa. Jonkinlaisten yöunien jälkeen jatkettiin Minnan porukoiden luona syömistä, lautapelien pelaamista, huonojen juttujen kertomista ja saunomista. Mainitsinko jo, että oli mahtavaa?

Nyt kun reissu on ohi, on jotenkin kumman tyhjä olo. On toki hienoa olla taas kotona ja vähän hengähtää, mutta kun on yksi kokonainen plus puolikas viikkoa ollut sosiaalinen koko ajan, on oman katon alle palaaminen melkoinen törmäys hiljaisuuteen. Unirytmi on kadonnut, pyykkivuori kasvanut, Kelan paperit odottavat toimittamista ja ties mitä pikkuasioita vielä. Siksi on hyvä aloittaa helpoilla asioilla, kuten piltin syömisellä ja nukkumaan menemisellä. Heinäkuulle onkin jo varattuna kaikenlaisia suunnitelmia ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä Oonan kanssa jonnekin. Te voitte katsella ajan kuluksi kuvia.

Postitus kirjoitettiin 25/06/2007 klo 2:46 ja on kategorioissa Musiikki, Yleistä. Voit jättää kommentin.