My Generation Sucks

En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin paljon menoa ja meininkiä yhden viikon aikana, ja silti samalla kurkkua kuristaa sellainen huoli, ettei mitään rajaa. Miksen voi olla sellainen haltiakummi, joka muuttaa kaiken hyväksi yhdellä sormennapsautuksella (ja taikoo siinä sivussa kurpitsoita joka puolelle)?

Tiistaina oli sadepäivä, juuri sellainen syksyn kylmä sadepäivä, joka muuttaa hetkessä kirkkaan vihreän ruohon tummanhaaleanvihreäksi syksyruohoksi. Entä mitä me teimme YAD:n porukan kanssa? No menimme, luonnollisesti, grillaamaan. Ulos. Kokemushan tuokin ja maistuihan ne vaahtokarkit hyviltä sadekatoksen suojassa. Kun kerran päätettiin, että mennään, niin sitten mentiin. Tällä jääräpäisyydellä työnnämme varmaan jonakin päivänä sen kuuluisan kamelin neulansilmästä läpi.

Koulussakin olen oppinut kaikkea yleishyödyllistä, kuten ompelemaan uudenlaisella pistolla (tietojenkäsittely on aika jännä linja). Tehtiin liiketalouden kastajaisia varten extrasuperhyperhieno lippu, eikä kellään luokassa ollut sattunut ompelukonetta mukaan, niin piti sitten ommella käsin. Sanonpa vaan, että Joulusaaren lippu ei ole se kaikkein yksinkertaisin, mutta mehän ei moisesta välitetty. Kastajaisissa oli älyttömän kivaa, luokan teemana oli siis Joulusaari, ja sen mukaan sitten pukeuduttiin tonttulakkeihin ja punaisiin. Minnan luokan teemana oli Ranska:

Ismon kanssa käytiin syömässä hienostuneen aikuismaisesti ravintolassa eilen, joten nyt voin olla taas pitkän aikaa kaikkea muuta kuin hienostuneen aikuismainen.

Ainiin, Minnan kanssa päivitimme tätä “miten maailmassa kaikki olisivat onnellisia” -listaa: Edelleen kaikilla pitäisi olla tarpeeksi jäätelöä, keksejä ja teetä, mutta lisäksi kaikille pitäisi lukea iltasatuja. Kaava maailman pelastamiseksi on kehitetty, nyt vain toteuttamaan sitä. (tulkaa tänne, niin luen teille iltasatuja, jos tuotte keksejä ja jäätelöä).

Postitus kirjoitettiin 01/09/2007 klo 11:32 ja on kategorioissa Yleistä. Voit jättää kommentin.