My Generation Sucks

Toissa torstaina kävin luokkatovereiden seurassa pelaamassa jalkapalloa, petanqueta ja kyykkää. Kyykkää heittäessä heitin mukana melkein oman kätenikin, mutta hauska ilta oli toki (päästiin lehteenkin OMG!). Tämä on vähän tämmöistä, isikin jo kysyi, että opiskellaanko me ikinä, kun aina on noita opintososiaalisia toimintoja. Vastaus on muuten, että eipä mitenkään hirveästi olla opiskeltu. Asianlaita muuttunee ensi jaksossa.

Perjantaina 14.9. isä & tytär K lähtivät viemään Ismoa ensimmäiselle lennolle. Ismo pääsi heti kiinni lentämisen glamouriin, kun kone oli myöhässä tunnin. Siellähän sitten istuttiin ja odotettiin. En tiedä mikä tähtien asentojen ja Jumalan rangaistuksen ja karman lakien yhdistelmä tällä kertaa oli kyseessä, mutta flunssahan minulla oli koko reissun ajan. Alkoi torstai-iltana, päättyi maanantainaamuna (no juu, oikeastihan vielä täytyy vähän nenää niiskuttaa, tarjoilen teille vain vähän dramaattisempaa versiota).

Koneen laskeutuminen aiheutti hullua kipua korvissa ja poskionteloissa, koskaan ennen ei ole noin paljon sattunut. Itse laskeutuminen oli hiukan töksähtävä, mutta ehjin nahoin pääsimme nahkahousujen pyhälle maaperälle. Vuokrattiin auto ja lähdettiin kiitämään kohti Kölniä. Matkalla pysähdyttiin vallan ihastuttavaan pikkukylään. Talot olivat kuin piparkakusta tehtyjä. Söpöä.

Ylipäätäänkin koko reissun ideahan oli vain kierrellä Saksassa, joten mitään kauhean kummoista kerrottavaa matkasta minulla ei ole. Käytiin Kölnin tuomiokirkossa ja kiivettiin portaita ahtaassa kivitornissa 507 kappaletta (kuinkakohan moni on saanut siinä tornissa sydänkohtauksen?). Näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni nunnan livenä, opin sietämään oliiveja täytetyn leivän välissä, ostin hienon taulun ja katselin Täydellisiä naisia saksaksi dubattuna. Ajeltiin saksalaisissa maalaiskylissä, syötiin liikaa hampurilaisia, heitettiin epäkorrektia läppää, käytiin baareissa ja kuppiloissa ja otin kuvia niin paljon, että oli pakko ostaa toinenkin muistikortti.

Kun oli aika lähteä Saksasta pois, kävi ilmi, ettei meidän haluttu poistuvan kyseisestä maasta ollenkaan. Lentokone oli rikki ja odottelimme viisi tuntia lentokentällä uuden koneen saapumista. Nukuin suurimman osan ajasta, ja kun en nukkunut, söin suklaata Loppujen lopuksi kuitenkin päästiin kuin päästiinkin kotiin.

Perjantaina pelasin Sannan kanssa kaksi tuntia Kimbleä ja sitten lähdimme Infernoon tanssimaan Dj Proteuksen tahtiin. Lauantaina oli Minnan ja Oonan tuparit, jossa pelasin lisää Kimbleä ja lopulta päädyttiin tekemään tieteellistä tutkimusta mm. siitä, mikä numero tulee todennäköisimmin kutosen jälkeen, ja kuinka monen sekunnin kuluessa tulee kutonen (tähän laskettiin mukaan virhemarginaalikin). Eli kaikin puolin kivaa on ollut.

Sivut eivät toimi tällä hetkellä ihan niin kuin pitäisi, last.fm:n ja flickr:n pikkukuvakkeet puuttuvat toistaiseksi. Asia korjaantunee pienen ajan kuluessa.

Terkkuja iskälle!

Vien muuten armaan koneeni huoltoon, koska se ei tottele minua enää niin kuin kunnon koneen tulisi. Saa nähdä, kuinka kauan minun pitää sinnitellä ilman omaa rakasta läppäriäni.

Postitus kirjoitettiin 23/09/2007 klo 18:22 ja on kategorioissa Yleistä. Voit jättää kommentin.