I’m in a mood for total war
Reilu viikko sitten Jani laskeutui meille. Kone on takaisin huollossa ja syysloma alkanut. Viikonlopun vietin Jyväskylässä, pesiydyin Kimin luokse ja kuten yleensäkin, pysyimme lähinnä neljän seinän sisällä katsomassa elokuvia (ja kyynisteltiin tietenkin). Sunnuntaina lähdimme Ismon ja Janin kanssa tänne kylmään Joensuuhun. Olen saanut käyttää Janin iBook G4:sta ja jossain vaiheessa (kunhan hinnasta päästään käsitykseen) tulen ilmeisesti omistamaan tämän sulottaren.
Lähiaikoina on taas ärsyttänyt niin vittumaanperkeleen kaikki, ettei mitään rajaa. On ihottumaa ja kylmää tuulta. On raivontäyteistä huolestumista ja olo, että en ole tärkeä. On kokeita ja koulumotivaatio poissa. Lisäksi kaikkea muuta ja päälle normaalia suurempi vitutuksen multihuipennus ja halu lyödä vastaantulevia ihmisiä ja rikkoa paikkoja. Onneksi on syksy, se tasoittaa vähän, koska (kuten joka syksy minun pitää todeta) syksy on paras vuodenaika. Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että mukavaa on joka tapauksessa ollut.
Valokuvaaminen on minulle sellaista kivaa harrasteltavaa, jota voi tehdä aina kun siltä tuntuu, ja jossa oppii ja kehittyy koko ajan. Toisinaan kuitenkin törmään (kuten varmaan jokainen enemmän tai vähemmän asiaa harrastava) sellaisiin väittämiin, jotka lähinnä aiheuttavat halun läimäistä raskaalla ruosteisella lapiolla väittämän esittäjää naamataluun. Tarkastellaanpa, ihan vain jotta kenelläkään ei olisi hyvä mieli, muutamaa tällaista ihastuttavaa väitettä:
“Vähän sulla on hienoja kuvia, mitä kameraa käytät?” / “No tietenkin tulee hyviä kuvia, kun on noin hianokallisiso kamera.”
Tämä tieto saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta se ihminen siellä kameran takana ottaa sen kuvan. Ihminen päättää rajauksen ja valotuksen, sekä mahdollisen jälkikäsittelyn. Ihminen ohjaa mallia (joka myös on ihminen) poseeraamaan toivotulla tavalla ja ihminen päättää ylipäätään, että mitä kuvataan, missä, milloin ja miksi. Vaikka kamera olisi kuinka hieno ja kallis, se ei itsessään tee kuvasta onnistunutta. Jos et osaa käyttää hienoa kallista kameraasi, et saa onnistuneita otoksia muuta kuin onnenkantamoisella. Henkilökohtaisesti käytän omaa kameraani niin tarkasti suunniteltuihin “taidekuviini” (keksikää joku parempi nimitys, vihaan taide-sanaa), kuin nopeisiin “tursitiräpsyihinkin”. Viimeksi mainitut kuvat ovat periaatteessa kamalia, mutta niissä tärkeää onkin vain muistoarvo. Eli se ältsin sikamagee järjestelmäkamerani on tallentanut käyttöaikanaan sekä kamalia että hyviä kuvia, riippuen ihan siitä, miten huolellinen olen halunnut olla.
“Malli on kaunis, siksi kuva on onnistunut.”
Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että ns. rumista ihmisistä ei voi ottaa onnistunutta kuvaa? Tai että ns. kauniista ihmisistä ei voi ottaa rumaa kuvaa? Ainakin omasta mielestäni kuvan onnistuneisuus tai kauneus (kuvanhan ei välttämättä tarvitse olla kaunis, ollakseen onnistunut) ei riipu mallin naamavärkistä vaan kuva rakentuu eri osista; kuten valoista / varjoista, asettelusta ja rajauksesta. Toisin sanoen, kuvauskohde ei ole koko kuva.
“Kaluston valmistaja ja kaluston määrä vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voiko kuvaajan ottaa vakavasti.”
Tämä on vähän samaa asiaa kuin jo tuossa aiemmin mainitsin; mitä teet hienoilla välineillä, jos et osaa niitä käyttää? Ne eivät tee sinusta alan asiantuntijaa. Valokuvausharrastusta ei ehkä kannata aloittaa sillä, että ostaa mahdollisimman paljon ja kaikkea ja kallista ja isoa, vaan sillä, että tutustuu kameran perustoimintoihin ja sitten taitojen kasvaessa hankkii vaikka erilaisia linssejä ja putkia. Merkissäkin ehkä tärkeintä lienee se, että mitä itse tykkää käyttää, ei se, että onko tämän ja tämän merkkinen kamera “uskottava”.
“Kuva on hieno vain, koska olet muokannut sitä.”
Kuten eräs opettajani joskus sanoi: paskasta ei saa hedelmiä, mutta hedelmistä voi saada paskaa. Jos kuva on jo otettaessa täysin pielessä, ei siitä mitään täydellistä taidenautintoa voi saada aikaiseksi edes muokkaamalla. Toisaalta hyvänkin kuvan voi pilata muokkaamalla. Ja silti, kuvanmuokkaus on jopa suositeltavaa, koska sillä voidaan antaa hyvä loppusilaus onnistuneelle otokselle. (nykypäivänä muuten lähes kaikki julkaistut kuvat käydään läpi jonkinlaisella kuvanmuokkausohjelmalla, jopa ne suttuiset lehtikuvat)
“Luuletko olevasi joku taiteilija, kun otat jotain typeriä lähikuvia kalliilla kameralla?”
En.
Minä vain pidän siitä. Ostin hyvän kameran niin halvalla kuin sen vain sain, ja oletan, että nyt minun ei tarvitse useisiin vuosiin miettiä uuden kameran ostoa. Yhtä typerää kuin ylläoleva kysymys lainausmerkeissä on, olisi kysyä vaikkapa autoilua harrastavalta, että kuvitteleeko hän olevansa joku maailmankuulu rallikuski, kun ajelee ympäri kaupunkia tuunatulla autollaan. Kysymys on ihan vain siitä, että mistä tykkää.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
