Backyard Babies – Can`t Find The Door
Postissa tuli Leopardi. Pitäisi jaksaa asentaa tuo villipeto koneeseen, tekee kaikesta kuulemma paljon nopeampaa.
Kävimme Ismon kanssa katsomassa 30 päivää kaamosta. Osoittautui, että leffa olikin 2 tuntia paskaa. Stereotyyppisten hahmojen ja paskan juonen lisäksi helvetin ärsyttävää oli, kuinka alleviivaten niistä hahmoista, joilla oletettavasti oli munat, tehtiin sankareita. 15-vuotias pojankloppi johdattaa kaksi aikuista, täysin tervettä naista turvaan, ikään kuin nämä kaksi naista olisivat jotenkin holhouksen alaisina ja vajaita verrattuna murrosikäiseen kakaraan. Ja pääsankari tietenkin pyytää samaista 15-vuotiasta poikaa huolehtimaan pääsankarin vaimosta, joka joka tavoin käsittääkseni myöskin oli hyvinkin toimealias ja kelpo nainen. Siis niinku mitkä sukupuoliroolit? Kun pääsi elokuvista ulos, oli aika todetan joulun alkaneen; H&M:n pehmopornomainokset, joissa hädin tuskin 16-vuotiaan näköinen tyttö poseeraa puolialastomana sangen kutsuvissa asennoissa ovat täällä taas meidän kaikkien ilonamme.
Olimme Jyväskylässä viikonloppuna, oli kivaa. Jostain syystä kuitenkin kaikki tuntuu näinä päivinä ärsyttävän niin paljon, että se ei ole enää normaalia edes minulle. Koitan haastaa riitaa, ennen kuin edes itse huomaan sitä ja piikittelen normaalia enemmän. Potkunyrkkeilun aloittaminen on taas käynyt mielessä. Se vaan on kallista ja pitäisi luopua lävistyksistäkin sitten, eli enpä taida sitäkään päätyä harrastamaan. Katsellaan jos tänne meille saa asennettua nyrkkeilysäkin. Jotain sen suuntaista joka tapauksessa tarvitsen.
Erlend Loen kirjassa Supernaiivi oli mielestäni loistava oivallus; listattiin asioista, jotka tekivät lapsena sinut iloiseksi. Alla oma listani, lisäksi haastan Minnan tekemään saman.
- Leijonakuningaspaita (se oli punainen ja lämmin)
- Karkit joka toinen perjantai (isi asui silloin Kortepohjassa ja olimme siellä joka toinen viikonloppu ja aina oli keittiön kaapissa meitä varten karkkipussit, yleensä Lontoon rakeita tai Amerikan pastilleja)
- Äidin piirtämät paperinuket (ne olivat parhaimpia, koska niillä oli niin hienoja vaatteita ja äiti piirsi aina juuri sellaisen paperinuken, minkä halusin)
- Muuttuva labyrintti (mummun kanssa aina pelattiin tätä)
- Minna (Minna oli ainoa kaverini, joka leikki kanssani Barbieilla katastrofileikkejä, eikä mitään tylsiä kotisleikkejä)
