Ja mun olo on väkivaltainen
Olinpa auttamassa Minnaa ja Mattia muutossa tuossa viikonloppuna. Olinpa myös The Heartburnsin mainiolla keikalla. Sainpa myös tietää, että matikka ei mennyt vieläkään läpi, koska 2,5 pistettä liian vähän. Harkitsenpa koulusta lätkimään lähtemistä, etenkin jos saan töitä / pääsen johonkin niistä kouluista jonne hain. Vituttaapa juuri nyt niin perkeleesti, että hajottaisin paikkoja, jos se auttaisi jotain.
Oikeasti, tämä on jo lähes koomista, että yhden kokeen takia mielessä pyörii mitä mielenkiintoisimpia väkivaltaisia kuvia, hampaita on pakko purra yhteen, käsiä puristaa nyrkkiin ja huutaakin tahtoisin. Jos kaiken vitutusenergian voisi sovittaa tuottamaan sähköä tai lämpöä tai mitä lie, niin olisin rikas. Tai olisi ihan kiva edes kerran olla vain pettyneen surullinen, mutta kun ei, kykenen tuntemaan vain raivoa. Elämisen sietämätön vittusaatana.
No, siirrytäänpä vaikka toukokuun katselmuksiin:
The Boondock Saints
Musta joulu
Bird with the crystal plumage
Painajainen perheessä
Cape fear
King of the Ants
Zombie flesh eaters
Uhka syvyyksistä
The Mist
CSI 5. tuotantokausi
Man from deep river
The Others (uusnta)
Pirates of the Caribbean: At World’s End
Happy feet (uusinta)
Neidon lähde
Bridget Jones - elämäni sinkkuna
Amazonia - The Catherine Miles story
Bridget Jones - Elämä jatkuu
Domino
Last cannibal world
Juno
28 viikkoa myöhemmin (uusinta)
Neljä veljestä
The Chronicles of Riddick
Kansallisaarre - Salaisuuksien kirja
The Boondock Saints - Niin loistava elokuva, ettei mitään rajaa. Hyvät näyttelijät, kovasti minua miellyttävä juoni ja nokkelaa sanailua.
King of the Ants - Tämä oli aika omalaatuinen. Ei yhtään sellainen, mitä odotin. En vieläkään osaa sanoa, että pidinkö tästä loppujen lopuksi vai en.
The Mist - Raju lopetus, kova yhteiskunnallinen kritiikki mm. uskontoja kohtaan, kiva värimaailma ynnä kuvaustapa ja monia tunteita herättävät henkilöhahmot olisivat jo riittäneet tekemään tästä lähes täydellisen, mutta lisäksi tämä ei sisältänyt yleensä elokuvissa olevaa lässytystä ihmisten loputtomasta hyvyydestä, vaan päinvastoin.
Juno - Yltiösöpö hyvänmielen leffa.
Kansallisaarre: Salaisuuksien kirja - Ennalta-arvattava juoni kuljettaa perinteisillä sukupuolirooleilla kyllästettyä mukahauskaa elokuvaa yli kaksi tuntia. Tätä katsellessa vain odottaa loppua, jota ei koskaan tunnu tulevan.
June 4th, 2008 at 13:48
Tosi kurjaa tuon matikan kanssa
Ja ihan älytöntä, jos siun ProAkatemiaan pääsy jäisi kiinni tuosta yhdestä kurssista, joka on vieläpä liiketaloutta eikä tietojenkäsittelyä. Toivottavasti sen saa jotenkin sovittua, niin ei siun tarviis koulua lopettaa
June 9th, 2008 at 16:20
Hei, nyt on kyllä lähes pakko suositella leffaa tai ainakin ite tykkäsin, sekoitus Punaista lohikäärmettä ja Sawia: Untraceable (http://www.imdb.com/title/tt0880578/). Eli idea on lyhyesti että joku perustaa verkkosivun jossa näkee kahlitun ihmisen. Mitä enemmän sivuilla on vierailijoita, sitä nopeammin tämä ihminen kuolee. Sitten sitä aletaan tietenkin tutkia.
Hyvää ajantappoa mielestäni, tietenkin voi olla ettei suhun iskekään, mutta jos et muuta katsottavaa keksi niin…
June 9th, 2008 at 16:26
Meinasin jo tulla nyt tässä kuussa, mutta joudunkin provinssiin ja nummirockiin… Viimeistään sitten kun on Ristirock olen tulossa sinne päin