bring machine guns to their schools
Tein pyhiinvaellusmatkan mummun mansikkamaalle. Tämän matkan ansiosta minulla on pakkasessa ensimmäistä kertaa elämässäni useita litroja mansikoita. Kävin samalla reissulla monien vuosien tauon jälkeen iskän enon ja hänen vaimonsa luona, ja mansikoitahan tuli sielläkin popsittua. Olin myös iskän mökillä yötä, saunoin ja uin (mahdollisesti viimeisen kerran tänä kesänä) ja rituaalinomaisesti olen nyt siis jättänyt hyvästini kesälle. Reissuja ei ole enää tiedossa, Helsinkiin tosin suunnistan kenkien perässä ehkäpä vielä täälä viikolla (mutta sitä ei lasketa kesäreissuksi, koska Helsinki on Helsinki, eli aina samanlainen ja sitäpaitsi kenkien ostoreissu on ihan oma juttunsa eli siitä tulee kenkäreissu ja ehkä myös käyn katsomassa yhden valokuvanäyttelyn ja olisi ihan kiva löytää jotain syysvaatteita, mutta ne ei ole pakollisia, kunhan minulla ja Amalialla on hauskaa ja tärkeintä on, että löytäisin Ne Oikeat Syyskengät).
Kim oli meillä käymässä tuossa muinoin myös, kävimme katsomassa uuden Lepakkomiehen ja sitä ennen luonnollisesti syötiin Yön Ritari -ateria, NAM! Elokuva sinänsä ei kokonaisuutena ollut kummoinen (ei siis huono eikä hyvä), mutta Jokerin roolia ei ole hehkutettu turhaan. Aivan mieletön. Ihana. Loistava. Aion ostaa elokuvan vain siksi, että Jokeri on siinä niin rakastettava. Itse yön ritari jäi jopa pahan vastustajansa varjoon, mutta se oli oikeastaan ihan viihdyttävän erilaista. Loppulässytykset ampuivat kyllä yli, mutta niinhän ne aina. Kannattaa katsoa.
Kimin kanssa toteutimme jo pitkään minua kovasti innostaneen idean; katsoimme ranskalaisen (armottoman paskan) taideleffan baskerit päässä, viikset piirrettyinä ja syöden samalla juustoa patongin kera. Mitähän seuraavaksi visioisin Kimin päänmenoksi…
Ja vielä ennen kuin siirryn höpisemään heinäkuun leffoista ja muutamasta kirjasta, tahdon iloksenne ilmoittaa, että minäpä menenkin katsomaan Leonard Cohenia syksyllä. Toki lippujen hinnat olivat niin suolaiset, että vieläkin janottaa, mutta tämä on varmasti ainutlaatuinen tilaisuus ja Cohenin ääni niin jumalainen, että keikalle menen vaikka pää kainalossa.
Heinäkuun ehdottomasti parhain kirja oli Mystisiä kissatarinoita, jota suosittelen kaikille kissahulluille. Mitään tajunnanräjäyttävää en lukenut menneen kuukauden aikana, mutta tulipas kahlattua läpi Orwellin Vuonna 1984. Vihdoinkin voin siirtyä niiden joukkoon, jotka eivät pelkästään viittaa kaikissa palopuheissaan kyseiseen opukseen, vaan ovat oikeasti lukeneetkin sen. Ai mitäkö mieltä olin sitten kirjasta? Itseasiassa, lyhykäisesti, se on yliarvostettu.
Heinäkuun elokuvat:
Viattomuus
10 things I hate about you (uusinta)
Pulse
The Island
Eaten alive
Bad Lieutenant
Cloverfield
Futurama: The Beast with a Billion Backs
Darwin Awards
No country for old men
Lemming (uusinta)
Jumper
The Shiver of the Vampires
Whisper
Waking Life
Kung Fu Hustle
Kung Pow (uusinta
Animatrix (uusinta)
Valiant
Tideland
Starship Troopers 3: Marauder
Galaxy Quest
Starship Troopers
Epätoivo
Kanan lento
Bernand ja Bianca (uusinta)
Disco Pigs
Videodrome
Batman The Dark Knight
Detective
8 1/2
Storytelling
Cloverfield ja The Shiver of the Vampires – molemmat niin uskomattoman huonoja elokuvia, että ansaitisisivat siitä jo jonkinlaisen palkinnon. Cloverfield ei ollut muuta kuin huonoja näyttelijöitä ja kliseitä, koko elokuvaa on hypetetty vain siksi, että se on kuvattu vähän erilailla kuin muut, mikä ei siis pelasta yhtään mitään. The Shiver of the Vampires yritti olla kai erilainen ja enemmän taideleffan puolelle menevä, mutta eihän siitäkään saatu kuin kuraa. Ohjaajalla on kyllä epäilemättä ollut Visio.
Kung Fu Hustle – älyttömän hauska ja älytön elokuva. Näitä lisää.
Storytelling – Mustaa huumoria. Elokuva on kahden osan kokonaisuus, joista ensimmäinen osa toimii paremmin, mutta kokonaisuutenakin aivan mainio. Siis jos tykkää nauraa asioille, joille ei saisi nauraa.
