My Generation Sucks

Cross the line you will suffer

Käytiin sitten katsomassa Watchmen. Odotin elokuvalta paljon, jotenkin olin saanut päähäni, että siinä olisi yhtä synkkä tunnelma ja vahvat henkilöt kuin Sin Cityssäkin. Metsään meni ne olettamukset. Kyllähän se viihteestä meni, mutta hirveää lässytyspaskaa se kyllä sisälsi, ja heikot hahmot. Kenellekään ei liene epäselvää, että vihaan kaikenlaista lässytyspaskaa, etenkin sellaista, jossa yriettään maalata ihmisyyttä jotenkin ihmeelliseksi ja hyväksi. Jokainen ihminen on läpimätä. Lisäksi elokuvassa minua kiinnotaa aina eniten henkilöhahmot, joita tässä ei syvennetty mitenkään (paitsi Rorschachia vähän). Kaikki hahmot olivat vain ohuita latteuksia. Etenkin kun Kim kertoi, että sarjakuvassa hahmoja nimenomaan syväluodataan aika paljon. Kai se on pakko tarttua sarjakuvaan tämän osalta.

Oli elokuvassa toki hetkensäkin; Rorschach on ihanasymppis! Vähän samalla lailla kuin uusimman Batmanin katsoo vain Jokerin takia, niin Watchmeninkin voin silti katsoa useasti Rorschachin takia. Ah. Rorschach sai minut tuntemaan oloni 13-vuotiaaksi, joka on ihastunut ekaa kertaa. (Ja sieltä ei sitten tartte huudella, että hyvin monet elokuvien kovikset saavat minut huokailemaan!) Jos minulla ei olisi ollut niin kovia odotuksia elokuvan osalta, niin tuskin olisi kokonaisuus tuntunut niin pahalta kuin nyt.

Lukekaa David Mitchellin Pilvikartasto. Ihan älyttömän hieno teos. Ja erikoinen. Niin paljon kuin olenkin lukenut kirjoja, niin tästä voin sanoa, että on aivan omalaisensa aina tarinankulusta ja kirjoitustyylistä muuhun kirjallisuuteen viittamisineen. Itselläni on jäljellä n. 200 sivua, ja samaan aikaan haluan sekä saattaa kirjan nopeasti loppuun että pihistellä kirjaa mahdollisimman kauan.

Tänään kävin työkaverin kanssa Muumimuseossa ja kivimuseossa. Molemmissa oli esillä paljon asioita, jotka olisin halunnut viedä mukanani. Ismolla olisi vain voinut olla sanansa sanottava 100 kiloisesta pyöreäksi hiotusta vuorikvartsipallosta tai metrin korkuisesta, käsintehdystä muumitalopienoismallista. Myös mahdollisesti ehkä ihan vahingossa museoiden työntekijätkin olisivat saattaneet puuttua asiaan, kun olisin yrittänyt hiippailla ovista ulos paidan alla tuo aiemmin mainittu kivipallo; “Eiku mulla on oikeesti näin iso tissi!”

Helmikuussa katsoin:

When the wind blows – Ihan älyttömän ahdistava ja hyvä.
Crank – Ihan älyttömän hauska ja hyvä.
Spider (uusinta) – Edelleen ihan älyttömän paras.
Burn after reading – Ihan älyttömän viihdyttävä ja hämmentävä.
It’s a wonderful life – Ihan älyttömän liian pitkä, mutta silti ok.
Dark floors – Ihan älyttömän huono ja kliseinen.
Death race – Ihan älyttömän normaali viihdeleffa.
Miehet sukkahousuissa (uusinta) – Ihan älyttömän normaali viihdeleffa.
How High – Ihan älyttömän älytön ja mukahauska.
Masters of Horror: Cigarette burns – Ihan älyttömän ok.
Silent Hill (uusinta) – Ihan älyttömän ahdistava ja hyvä, paitsi huono loppu.
Skeletonman – Vittu mitä paskaa.

Saatte vielä meemin (ja koska olen niin paras, niin voin halutessani listata yhteen kohtaan useammankin kirjan):

1. Kirja, joka muutti elämääsi:
Ruohometsän kansa. Luin ensimmäisen kerran joskus ala-asteella. Tämän kirjan myötä todella ymmärsin millaisia maailmoja “pelkkä” kirja voi tarjota, tämä kirja avasi silmäni kirjojen ihmeelliselle maailmalle aivan uudella tavalla.

Pilluparvi. Kirja, jonka avulla opin ymmärtämään, kuinka sukupuolittunut ja epätasa-arvoinen maailma onkaan. En silti suosittelisi tätä ensimmäiseksi luettavaksi, mikäli feminismiin haluaa tutustua, sillä kirja on ajoittain melkoisen musta-valkoinen (valkosta paperia ja mustaa tekstiä ahahahahahahaha, kuolen kun olen niin hauska).

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
En hei ihan tosi ala luettelemaan kaikkia (mm. Pikku Prinssi, Ruohometsän kansa, Supernaiivi).

3. Kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Saako valita kirjaston? No hyvä, niin mäkin ajattelin, otan siis kirjaston.

4. Kirja, joka teki sinusta hupakon:
Kaikki Sweet Walley High -kirjat. Luin niitä joskus ala-asteella ja olen suunnitellut lukevani ne taas. Parasta aivot narikkaan -viihdettä, koska kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat jossain aivan toisessa ulottuvuudessa kuin omani. Muistettahan, ne kaksi 16-vuotiasta kaksostyttöä, jolla on merenvihreät silmät ja auringon vaalentamat hiukset…

5. Kirja, joka sai sinut kyyneliin.
Vihreä maili ja Poikani Kevin. Molempia lukiessani leikin Niagaran vesiputouksia.

6. Kirja, jonka toivoisit tulleen / tulevan kirjoitetuksi:
Maria K – kuinka minusta tuli maailmanvaltias.

7. Kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Kaikki ne, joihin nojaamalla ihmiset pönkittävät omaa ahdasmielisyyttään, esim. Koraani ja Raamattu.

8. Kirja, jota luet paraikaa:
Pilvikartasto.
Keskiajan julmuus.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea:
Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä. Eihän se ole ollutkaan mun hyllyssä kuin n. 5 vuotta. Eläkepäivinä sitten.