Tällaista se on alusta asti ollut:
Ismo tulee halaamaan ja sanoo samalla rakastavansa minua hirmuisesti. Minä vastaan, että “Kiva. Mulla on hirveästi vaikkua korvissa, tuutko kattomaan kun mä kaivan sitä vanupuikolla pois?”, ja Ismo tulee katsomaan.
Ja iltaisin minä luen Ismolle satuja, joita se ei ole vielä kuullut.
Koska ällösöpöily on kivaa. Oksentakaa hattaraa, me mennään viiden vuoden kunniaksi johonkin ihan uuteen ravintolaan.
Kommentit (5)
Oikein, uusia kokemuksia pitää hankkia eikä aina Amarillo!
Onnea sydänkäpysille, edelleen vastarakastuneille! Teidän söpöily oksettaa meidän kissaakin!
Kun vielä saatais jonkun lemmikki paskomaan sateenkaaria meidän söpöilyllä, niin sitten olisin oikein tyytyväinen.
Onnea ihan hirmuisesti!
Onks pakko oksentaa jos ei haluu? En tykkää oksentaa.
Ei nyt toi galtsu toimi niin heitän tätä linkkiä tänne: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/9164573.shtml
Oona, ei oo pakko oksentaa. Jos sä vaikka paskot niitä sateenkaaria?