Nick Cave – Fifteen feet of pure white snow
Keskiviikkona alkaa koulu ja se huomioiden unirytmi on toistaiseksi kaikkea muuta kuin hyvässä järjestyksessä. Yksin valvominen on harmillisen tylsää, Ismo on ahkera pikku koululainen jo huomenna (käytännössä tänään), joten se on vetänyt unta palloon jo useamman tunnin.
Lauantaina olimme Ernon ja Liisan häissä, ja pakko sanoa, että oli mukavimmat häät ikinä. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, eikä mitään väkisinväännettyä ohjelmaa. Tänään Ismo ja minä pyörähdettiin uimassa ja menneellä viikolla Kimkin ehti käydä taas Tampereella, sain Oonalta puhelimen välityksellä flunssan ja tuparit pitäisi järjestää ja tuhat muuta juttua koska syksyllä aina tulee kaikkea tärkeää, kuten avoimen yliopiston kurssi, johon olisi kiva ehtiä ilmoittautua, ennen kuin ryhmä on täynnä ja äh.
Voisin nyt ehkä kömpiä sänkyyn ja maata Ismon vieressä ja varmistaa, että herran hengitys kulkee (jo pienestä pitäen olen pelännyt lähelläni nukkuvien ihmisten mystisesti lakkaavan hengittämästä kesken unien). Se kun on oikeastaan ehkä parempi tapa odotella unen tuloa kuin valvoa Nick Caven tahdissa tietokoneen näytön loisteessa.