Opintiellä
Kävimme koulussa läpi kirjankorjauksen perusperiaatteita. Kirjankorjauksessa mielikuvituksen ja oma-aloitteisuuden siivet revitään ja liimataan kovitetulla harsokankaalla kirjan sisäkansia suojaavan kluutin alapuolelle piiloon. Ohjeita saatiin useampi nippu ja ohjeita noudatetaan orjallisesti koska niin on tehty ennenkin. Tämähän saattaa hakata hauskuudessaan muovittamisen. Malttamattomana odotan, että pääsen tositoimiin työharjoittelussa. Kirjan korjauksessa tarvitaan mm. seuraavia – ihan loogisesti ensimmäisenä päähän pälkähtäviä – asioita:
- vasara
- karkea viila
- kirurginveitsi
- puukko
- kumilenkkejä
“Mä tästä lähdenkin kiduttamaan kellarissa pitämääni las… eiku siis korjaamaan kirjoja.”
Opettaja muuten kertoi, että joku on tehnyt hyvin seikkaperäisen lopputyön kirjankorjauksesta. Mistä sellaisen idean saa? Kuinka sellaisen jaksaa toteuttaa? Tuliko siitä profeetallinen olo, kun on edelläkävijä tällaisessa asiassa? Vähän niin kuin olisi kirjottanut Raamatun?
Tänään minulle myös tapahtui traaginen asia, mikä rikkoi sisälläni jotain. Ensin vähän taustoja:
Kirjan korjauksessa / muovittamisessa tarvitaan usein sellaista näppärää pikku vehjettä kuin taittoluu. Taittoluu on ihanteellinen työkalu tiettyihin tehtäviin, koska se on kova ja kestävä, muttei terävä (puhumme siis edelleen kirjan korjaustehtävistä, muunkaltaiset ajatukset voitte pitää omananne). Ollessani töissä kirjastoautoilla minua varoiteltiin hurjasti siitä, että se taittoluu on KALLIS, siis TOSI TOSI KALLIS hankinta kirjastolle, joten niitä hankitaan vain harvoin ja ne kaksi, jotka kirjastoautoilla oli, eivät saa missään nimessä joutua hukkaan. Opettajallemme oli aina sanottu samaa. Arvailimmekin, että onko taittoluu jotain hirmuisen harvinaista banaanitiikerinluuta Islannista ja siksi niin kovin KALLISTA.
Päätimme tarkistaa hinnan.
Taittoluu maksaa 9 euroa.
Minulla on petetty olo. Käytetty. Tyhjä kohta sisälläni, joka ei enää koskaan täyty. Uskoni taittoluuhun on viety.
Secret gay lover kirjoitti:
Ostan sulle oman taittoluun joululahjaksi niin voit mennä pilkkomaan sen jonkun kirjaston työntekijän eteen ja seurata reaktiota.
Maria kirjoitti:
Hyvä! Menee työntekijät ihan pähkinöiksi. Tosin kuulin juttua, että se taittoluu ei kuulemma tahdo oikein millään katketa, se on yksi sen hienoista puolista. Mutta olisi kyllä jännä koettaa.