My Generation Sucks

Olen valaistunut. Olen löytänyt paikkani maailmassa. Olen oppinut hallitsemaan Voimaa. Olen kuin valomiekkaansa heilutteleva Yoda (vain vähemmän vihreä). Olen luetteloinnin ylipapitar, tiivistelmien jumala ja asiasanojen kuningatar. Kirjat kumartavat minua.

Sain siis näytöstä täydet. Aikaa siitäkin on toki jo vierähtänyt tovi, nyt olen taas istunut koulun penkillä, mutta muutaman viikon päästä alkaa kevään viimeinen harjoittelujakso. Koulumatkalla koin jännittävän tapahtuman: poliisi vei vääriä lukemia puhaltaneen bussikuskin pois. Lisäksi olen käynyt keilaamassa ja ihastelemassa H.R. Gigerin synkkiä luomuksia Tampereen taidemuseossa.

Jokakeväinen “vituttais jos kiinnostais” -olo on taas iskenyt. Haluaisin vain olla kotona peiton alla lukemassa, mikään muu ei oikein kiinnosta. Paitsi sisustaminen. Pääni pursuaa ideoita. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Ikeaan noutamaan uudet kirjahyllyt. Haaveilen jo nyt, kuinka vaivattoman kasaamisen jälkeen saan asetella kirjat ja leffat ja levyt hienosti hyllyyn ja kuinka olohuoneemme sen jälkeen näyttää suoraan unelmistani repäistyltä täydellisyydeltä. Todennäköisesti karu todellisuus läimäisee minua kasvoille jo kokoamisvaiheessa (vaivattomuus tuskin lienee päivän sana siinä vaiheessa) ja kerään romahtaneen unelmani sirpaleita nyyhkien, kun huomaan, ettei olohuoneemme muutu nykyistä valoisammaksi ja tilavammaksi sisustuslehti-ihmeeksi vain uusien kirjahyllyjen myötä. No, olen kaikesta huolimatta pelottavan innoissani.

Olen kevätauringon sokaisemana myös alkanut kuvitella, että kesä tulee ihan kohta ja siksi kylvin parveketomaatin siemeniä. Ne eivät vain ole tahtoneet itää, vaikka olen käynyt huutamassa niille joka päivä kannustavia sanoja, kuten “kasvakaa nyt, pikkuperkeleet”. Tomaattia niistä tuskin saan, mutta komeaan puskaan niissä voisi olla ainesta. Ajattelin syöttää sen komean puskan Pedolle sitten loppukesästä, ehkä siemenet lukivat ajatukseni, eivätkä halua siksi kasvaa.

Luin Ruma sota -kirjan ja tykkäsin kovasti. Kirjassa käydään talvi- ja jatkosodan vaietumpi puoli läpi, mutta siinä ei kuitenkaan moralisoida ja saarnata. Lisäksi loppupuolella on hieno lainaus:

“Haluaisin sanoa, että kyynillisyyteni on tietyssä mielessä näennäistä; se on ainoastaan varoitusta, että ihmisen pitää järjen ja kohtuuden rajoissa ajatella omilla avoillaan, että ihmisellä on velvollisuuksia myös omaa itseään eikä ainoastaan muita ihmisiä kohtaan, että ihmisen on kerta kaikkiaan opittava ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan sellaisenaan uskomatta mitään, mitä hänelle sanotaan. Se on ainoa mahdollisuus, jotta maailmassa kehittyisi välttämätön omin aivoin ajattelevien ihmisten luokka. Ihmisten, jotka pystyisivät arvostelemaan mielipiteitä, joita heille syötetään, omaksumaan ne itsenäisesti ja kehittämään niitä tarpeen vaatiessa.

Kaikkia ideologioita ja kiihkoa on ehdottomasti ja jyrkästi epäiltävä ja ihmisen opittava ajattelemaan omin aivoin.”

- Mika Waltari
Amen. Entisenä sotapropagandan tekijänä herra tiesi mistä puhui.

Saan Lontoo-kuvatkin ehkä nettiin vielä joku päivä.