My Generation Sucks

Luulin katoavani, mutta pääsin kuitenkin takaisin

Vietin reilun viikon mummulassa harjoittaen salaisia supervoimiani kaikessa rauhassa:

3.6.
Voin kertoa, että on vaikea lähteä ajamaan autolla kohti Jyväskylää, jos auton toinen eturengas on tyhjentynyt yön aikana. Erinäisten säätämisien, Ernon tietojen ja hampurilaisaterioiden jälkeen pääsimme Kimin kanssa kuitenkin vain kaksi tuntia aikataulusta jäljessä köröttelemään Jyväskylään.

4.6.
Scooterin vauhdittamana päädyimme Matin kanssa mummulaan. Avattiin grillikausi ja itse aloitin myös henkilökohtaisen pihatyökauteni keräämällä puista lentäneitä oksia (Tiesin, että tulossa olisi nurmikon leikkuuta, joten ajattelin olla ovela ja keräsin sitä vaikeuttavat oksat pois. Oksia kyllä kerkesi tulla monta kertaa lisää, joten se siitä oveluudesta.).

Illalla kävin lenkillä montulla ja päätin lähteä suuntaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Lopulta tajusin polun hävinneen ja olevani keskellä minulle outoa aluetta. Vaan nättiä oli. Eikä ketään missään. Ja palattuani mummu kertoi, että aluella kuulemma liikkuu karhu. joten en saa enää mennä sinne.

5.6.
Selvisin hengissä serkun yo-julhista. Oli oikeasti mukavaa tavata sukulaisia pitkästä aikaa, mutta koululla kaksi tuntia kestänyt “ainakin viisi eri henkilöä pitää puheen, jossa toistetaan samoja latteuksia” -lakitusseremonia olisi saanut – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – olla lyhyempi ja ytimekkäämpi. Illalla lämmitin saunan ja poltin yhden vanhan päiväkirjan.

6.6.
Pyöräiltiin tutan haudalle kukkia viemään. Kiitos Suomen kesän, olin aika kylmettynyt kun päästiin takaisin. Illalla selailtiin vanhoja valokuvia ja täytyy todeta, että 80-luku oli itseasiassa vielä hirveämpää vaatteiden osalta, kuin luulinkaan.

7.6.
Aamulla heräsin nuohoojan mekkalointiin. Myöhemin haravoin ja illalla pyöräiltiin kirjastoon, jossa löpisin kirjastonhoitajan kanssa ummet ja lammet kaikista kirjastojutuista. Ennen nukkumaanmenoa peiteltiin mansikkamaa hallan pelossa harsoilla.

8.6.
Pesimme mattoja ja pyöräilin ympäriinsä kameran kanssa. Karsin myös pihan hopeapajuista kuivia oksia, mikä oli hyvin terapeuttista puuhaa. Sai oikein luvan kanssa olla väkivaltainen! Hyttyset alkoivat tympiä; yliherkkä ihoni näytti sisälle tultaessa lähinnä punaiselta perunapellolta. Mummu onneksi tietää, että syreenien tuoksu pelastaa paljon, ja toi niitä sisälle maljakkoon (jokavuotinen syreenimaininta!).

9.6.
Pesimme lisää mattoja, leikkasin nurmikkoa ja lämmitin saunan. Puusaunan lämmittäminen on ihan oma juttunsa: palavan koivuhalon tuoksussa ja rätinässä sitä rauhoittuu oikein kertalaakista. Löylyjen välissä kävin kuistilla taistelemassa lentäviä pikkuperkeleitä vastaan ja hävisin sen(kin) erän. Olen ajatellut ehdottaa, että kyseisen pikku kylän tunnuseläimeksi valittaisiin hyttynen, lisäksi sen voisi laittaa vaakunaan ja liittä logona kaikkiin kunnan virallisiin papereihin.

Sain myös tietää jännittävän ja elämänlaatuni kannalta oleellisen faktan: sukulaisen sukulainen työskentelee miehensä kanssa Ruotsin kuninkaan hovissa. Että tässähän tavallaan ollaan hallitsijoita itsekin.

10.6.
Leikkasin nurmikkoa (sitähän mummulassa riittää) useamman tunnin.

11.6.
Siivouspäivä! Mummu kehui minua tehokkaaksi.

12.6.
Aamulla mentiin ostamaan kukkia ja illalla saunoin jälleen. Tietää tehneensä viikon hommia, kun kädet ovat täynnä arpia ja kovettumia. Vaan mitkään töistä eivät olleet vastentahtoisia, ehkä siksi, että Tampereella minua ei velvoita yhtään mikään esimerkiksi leikkaamaan nurmikkoa. Maalla talon hoitoon kuuluvista asioista tulee sellaisia eksoottisia hommia, joita ihan mielellään tekee joitakin kertoja kesässä.

13.6.
Mummu ravitsi minut ja iskän hyvin (lienee turha edes mainita, että olin hyvissä ruuissa koko viikon), jonka jälkeen olikin aika lähteä huristelemaan Jyväskylän kautta kotia kohti.

Kuvia löytyy sieltä tutusta paikasta, myös pupuihanuuksia mukana (ne pupukuvat on kyllä ihan kotona otettuja)!