My Generation Sucks

Olin taas tien päällä

30.7.
Jyväskylä rallitomuineen ja -hulluineen jäi taakse, kun suuntasimme Ismon ja Kimin kanssa kohti Kuopiota. Isin autolla oli kiva matkustaa, sillä siinä toimi ilmastointi JA cd-soitin. On hyvä ajaa vieraan kaupungin pikkukatuja parkkipaikkaa etsien, kun korvissa pauhaa Frank Zappan yhtyeen The Mothers Of Inventionin rentouttavat sulosoinnut. Ismo arvosti. Kuopion pienuus mahdollisti sen, että joka paikkaan oli helppo kävellä (kiitämme kaikkia teknisten vempeleiden jumalia myös Ismon puhelimesta, jonka ansiosta emme tarvitse ikinä karttaa, ja toki myös Ismoa siitä, että hän sellaisen puhelimen on hankkinut). Retken pääkohdehan oli VB-valokuvakeskus, ja siellä esillä oleva näyttely Henri Cartier-Bresson: Early works. Hieno näyttely oli, joskin yllättävän pieni minusta. Näyttelyn jälkeen haahuilimme kaupungilla. Valitettavasti Kuopion rauhasta oli pakko palat Jyväskylään, ja jo noin puolesta välistä matkaa oli tienvarressa ihmisiä nököttämässä ja odottamassa, että ohi ajaa ralliauto.

Yön vietin isin kanssa mökillä. Kävin uimassa, joskin tuulen nostattamien puoliaaltojen takia kokemus ei ollut kaikista rauhallisin. Yöllä heräsin siihen, kun sade hakkasi peltikattoon.

31.7.
Hengailtiin isin kanssa Uuraisilla jäätelöä syöden, kunnes lastasin itseni mummulaan menevään bussiin. Keskipohjanmaalla oli riehunut pari yötä aiemmin myrsky ja kävelimme Harjulle katselemaan isoa määrää kaatuneita mäntyjä. Päädyimme serkkuni kanssa vielä samana iltana järveen ja jälleen aallot estivät sellaisen mursumaisen rauhallisen lillumisen, mutta tulipahan pitkästä aikaa kokeiltua käsillä seisomista vedessä.

1.8.
Harrastin jälleen vanhassa tuvassa aarteenetsintää hyvin tuloksin. Mummun vanha mekko muovautui minulle sopivaksi kavennuksella ja helman lyhennyksellä (joskin näytän silti se päällä vakavamieliseltä papinrouvalta, eli hyvä mekko töihin), äidin vanha laukku on ehkä söpöin ikinä ja kaikista hienoin juttu koskaan: löysin KALOSSIT! Kalossit ovat kenkien päällyskengät, jotka voin vetäistä korkokenkien suojaksi, kun kipitän syksyn sateissa ulkona. Kävimme myös vanhainkodissa tervehtimässä äidin kummitätiä, pyöräilimme yli kymmenen kilometrin lenkin ja kuvasimme sen aimmin mainitun myrskyn aiheuttamia tuhoja.

2.8.
Kävin parturissa, kyläilimme tutan siskon luona ja ompelimme illalla. Tällaiset illat mummulassa ovat niitä parhaita; vatsa on täynnä mummun tekemiä herkkuja, ulkona hämärtää ja saatamme mummun kanssa olla pitkän tovin vain ihan hiljaa.

3.8.
Lähdimme metsästämään mustikoita. Olen viimeksi harrastanut moista joskus lapsena, ja puuha oli kamalaa. Hyttysiä, paarmoja ja kärpäsiä kyllä riitti, mutta mustikoita ei juurikaan. Mummu keräsi parikin litraa, minä ehkä kolme desiä, jotka sitten söin heti. Punaherukoiden keruu oli paljon miellyttävämpää, samoin kuin vadelmien ja kirsikoiden. Kaikki kunnia niille tyypeille, jotka jaksavat samota metsissä mustikoita ja puolukoita hamuten.

4.8.
Iltapäivällä suuntasimme bussia odottelemaan ja saimmekin odotella sitten vähän pidempään, sillä bussi oli myöhässä puolisen tuntia. Kuski oli ihan litimärkä ja vähän kärttyisen oloinen, joten lempeänä yksilönä jätin mainitsematta bussin viivästymisen. Kuski näytti olevan tietoinen asiasta itsekin. Selvisihän se syy minullekin, kun linja-auto hajosi tienreunaan keskelle peltomaisemaa. Siinä sitten odoteltiin uutta bussia ja minä mietin, että pääsenkö samana iltana enää lainkaan Tampereelle saakka. Minna ei olisi halunnut lähteä kovin myöhään enää ajamaan ja isi soitti ja kertoi, etteivät junatkaan oikein kulje niin kuin pitäisi. Mutta aina voi luottaa kiroilun ja sen otsassa olevan ison elimen voimaan: uusi linkki tuli nopeammin kuin odotin ja ajelimme Minnan ja Matin kanssa vielä illalla Jyväskylästä Tampereelle.

Nyt oltuani kotona jo muutamia päiviä, olen ehtinyt pestä paljon pyykkiä ja syödä kakkua Katjan ja Marian kanssa. Huomenna olisi tarkoitus mennä Särkännimeen, jos sää sallii. Innostuin myös ottamaan huulikorut pois. Olen jo jokusen hetken ollut niihin vähän kyllästynyt ja nyt sitten oli niiden aika lähteä. Vähän kyllä kutkuttelee ottaa uusia lävistyksiä, joten katsotaan, sanoi tohtori. Korut muuten irtosivat hienosti työkalupakista kaivetuilla pihdeillä, kun muuten ne eivät meinanneet lähteä mihinkään.

Heinäkuussa katsoin:

History of violence (uusinta)
Kill Bill 1 (uusinta)
Masters of horror: Jenifer
Ystävät hämärän jälkeen (uusinta)
Kill Bill 2 (uusinta)
Dekalog: dziewiec
Tänä yönä valtaan ruumiisi
Phone Booth
Masters of horror: Incident on and off a mountain road
This island earth
The King in New York
The Wicker Man 2006 – Kyllä oli sellainen alkuperäiselokuvan raiskaus, että pahaa teki.
Predator
Raising Arizona
Muumion salaisuus
Kielletty planeetta
Lyhyt elokuva rakkaudesta
The General
Myyntitykit
Yölento
Smokin’ aces
Hot fuzz
Nainen Pariisissa
Muukalainen
Seitsemän vampyyria
Jacob’s ladder
Mies joka kutistui
Eastern Promises
Stalker
Inception
Varastetut ihmiset
Boondock Saints 2
Geishan muistelmat (uusinta)

Kuvia löytyy lisää, aika paljonkin, sieltä mistä ennenkin.