My Generation Sucks

Muutama poiminta luetuista

Heikki Ylikangas: Suomen historian solmukohdat
Kuten monet tietävät, olen tullut lukeneeksi jokusen kipaleen historiaopuksia. Tämä nousi kuitenkin yhdeksi suosikiksi. Ylikangas tarkastelee Suomen historiaa pitkällä aikavälillä ja esittää aavistuksen verran piikikkäästi aika hyviä kysymyksiä siiä, miksi historiastamme on sallittua kirjoittaa vain tietyllä tapaa ja tietystä näkökulmasta. En ehkä nielaise aivan kaikkea kirjassa esitettyä sellaisenaan, mutta kiinnostavaa vaihtelua ja ajatuksia herättävää teksti on.

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia
Thomas Mann, yksi uusi kirjailijarakkaus lisää. Pidän hurjasti Mannin tavasta kuvailla tapahtumia ja ympäristöä jotenkin verkkaisen toteavasti. Näitä novelleja lukiessa oli hyvällä tavalla sellainen ulkopuolisen tarkkailijan – jopa hieman tirkistelijän – olo.

Richard Hughes: Rajumyrsky Jamaikassa
Periaatteessa kai aika karu tarina, mutta minusta lähinnä kiehtovan jännittävä satu. Sellainen, jonka olisin halunnut lukea jo lapsena (tarina on se, että merirosvot kaappaavat muutaman lapsen ja he sitten elävät merirosvolaivalla).

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
Erittäin koukuttava ja miellyttävä lukea. Teksti soljuu maalaten monet arkisetkin asiat kauniiksi. Svärd onnistuu kuvailemaan tapahtumia juuri sellaisella vahvalla tunnelatauksella, joka saa samaistumaan ja miettimään omaa elämäänsä, vaikkei yhtymäkohtia oikeasti olisi.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Kuuntelin tätä äänikirjana yli vuoden ja kun viimeiset lauseet oli lopulta lausuttu, oli oloni jokseenkin tyhjä. Linna kuvaa ihmisiä ja elämää tarkkapiirteisesti ja puolueettomasti. Joistain henkilöistä pidin suunnattomasti, toisia inhosin sydämeni pohjasta, mutta kylmäksi ei jättänyt yksikään. Suomen historia välittyy kuvitteellisten, mutta todentuntuisten henkilöiden kautta aivan omalla tavallaan. Osittain pitkästä kuuntelujaksosta johtuen minä todella kiinnyin henkilöhahmoihin ja kun Koskelan poikia kaatuu sodassa, ei ollut itku kaukana. Ja nimenomaan siksi, että Linna ei dramatisoi liikaa vaan kirjoittaa niin arjenmakuisesti. Tämän ääreen palaan takuulla.

Jari Tervo: Layla
Varmaan vuoden yllättäjä, osin toki omien ennakkoluulojen takia. Laylassa käsitellään hyvin taidokkaasti eri henkilöiden elämiä ja niiden nivoutumista yhteen. Kirja ei saarnaa tai tuomitse, mutta nostaa aran aiheen siekailematta esille. Tervolla on selvästi ollut ihmiskaupasta ihan oikeaa tetoakin, pelkästään omien luulojen varassa tällaista kirjaa olisi ollut hankala kirjoittaa niin aidon oloiseksi.

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
Ehkä paras kirja feminismistä ikinä! Järjettömän hauska (nauroin ääneen monet kerrat) ja samalla täynnä täyttä asiaa niistä arjen valinnoista ja vaikeuksista, joita sukupuoliroolittuneessa maailmassa kohtaa. Parasta tässä siis tosiaan on se, että käsitellyt asiat ovat niitä tavallisia arjen asioita, nyt ei puhuta teoriasta ja isoista suuntaviivoista. Kirja on täyttä naisena olemisen ilotulitusta ja se tärkein pointti – eli mitään oikeaa naiseutta ei ole, vaan saat olla ja tehdö niin kuin itse tykkäät – sanotaan suoraan. Esimerkit ovat kirjoittajan omasta elämästä ja läpi käydään kaikki tärkeä murrosiästä muodin kautta aborttiin saakka. LUKEKAA TÄMÄ!


Jätä kommentti