My Generation Sucks

En pyrkinyt hyviin suorituksiin

Iskä osti tuossa syksyllä kauan etsimänsä “mummon mökin”, eli talon, jossa olisi rakennusten lisäksi maatakin. Viime viikonloppuna pääsin vihdoin sitä katsomaan, ja aloin innostua minäkin.

Untitled

Untitled

Paikka on todella huonossa kunnossa, mutta ideana onkin, että iskä ja Matti tekevät projektia pikku hiljaa halutessaan eteenpäin. Ensi kesänä minäkin pääsen mahdollisesti tekemään jotain, sillä maalata osaan minäkin, vaikkei muuten remonttireiska-osaamista löydykään. Toistaiseksi iskä ja Matti ovat lähinnä repineet haisevat tapetit pois ja kuskanneet taloon jäänyttä roinaa pois.

Mökki oli ollut muutaman vuoden tyhjillään, ennen kuin perikunta myi sen ja kuulemma talossa oli aivan kaikki kaapissa olevia ruokia myöten jäänyt niille sijoilleen. Suurin osa tavarasta oli huonokuntoista, mutta muutamia aarteita sieltä kyllä löytyi. Itseäni kiinnostaa eniten vanhat valokuva-albumit (joihin en vielä ehtinyt perehtyä kunnolla, mutta iskä lupasi säilyttää kuvat), kuvien joukossa oli mm. vanhoja kuvia kuolleista. Lisäksi suurin osa kuvista kertoo talon asukkaiden elämästä, mikä kiinnostaa minua suuresti. Muita aarteita olivat mm. vanhat kihlasormukset, sotakunniamerkit ja vanhat markan setelit.

Untitled

Untitled

Hometta ei ole (kiitos ja ylistys vanhoille hyville hirsitaloille), kaivo toimii (se vain pitää puhdistaa), sähköä on ja naapureita ei liiku ihan lähipiirissä. Koska tunnen suunnatonta vetoa autiotaloihin ja rappioromantiikkaan, tykkään paikasta jo nyt, vielä kun se on täysin rempallaan ja kesken, tai oikeammin aivan alussa. Hyvä siitä siitä tulee, puhetta on jo ollut peruna- ja porkkanapenkeistä, juhannusruusupensaasta ja tietenkin syreeneistä.

Untitled

Pari viikkoa sitten vietimme Halloweenia katsomalla Niagarassa Anguishin ja piipahtamalla sen jälkeen Tampereen yössä. Kerrankin panostin hommaan ja olin ruutukuningatar:

Untitled

Arkena olen tosiaan lähinnä ollut töissä ja nukkunut. Siksi tämä viikonloppu oli erittäin tervetullut; Ismo oli ensin pikkujouluissa ja lähti tänä aamuna Hämeenlinnaan, joten olen saanut pitkästä aikaa olla aivan itsekseni. Tänään en oikeasti ole tehnyt yhtään mitään, mitä en ole halunnut (joten pyykit on pesemättä ja ruokavalio on koostunu lähinnä juustosta, suklaapähkinöistä ja puurosta).

Asioiden tekemättömyys vaatii minulta yleensä hyvin paljon, aina jossain vaiheessa iskee sellainen “pakkohan tuo asia on hoitaa” -olo, mutta nyt en ole sellaiselle korvaani lotkauttanut. Päivä meni rattoisasti pupua paijallen, lukien, torkkuen ja elokuvaa katsellen. Yksin oleminen, silloin kun sen saa itse valita, on ylellisyys, josta en luopuisi mistään hinnasta.

Kuvia rupean tykittämään tänne, aina kun käyn projektipaikalla.

Lokakuussa katsotut:

Stalker (uusinta)
Miller’s crossing (uusinta) – Yhä niin hieno tarina ystävyydestä.

Constantine (uusinta)
Fargo (uusinta)

Taken 2 – Kauhea pettymys. Ykkönen on niin mainion viihdyttävä, että on uskomatonta millaista sontaa tästä on saatu tehtyä.

Vuokralainen (uusinta)
Meidän musiikkimme
Älä pelkää pimeää
Totuuden jäljillä
Deadgirl
Rec 2
The Omeaga Man
Timecrimes
Piranha 3DD
My Fair Lady (uusinta)
Scanners
Anguish
Parents
Who Framed Roger Rabbit (uusinta)


Jätä kommentti