My Generation Sucks

30 päivää kirjoja: päivä 10: lempiklassikkoni

Nevil Shute: Viimeisellä rannalla

Juoni: Maailma on tuhoutunut ydinsodassa ja vain Australiassa on vielä elämää. Sielläkin tosin aika on käymässä vähiin, kun ihmiset odottavat tappavan laskeuman tuloa. Odotellessaan ihmiset jatkavat elämäänsä joten kuten normaaliin tapaan. Kirja kuvaa arkipäivisiä toimia, mutta väläyttelee samalla, miten pinnan alla ihmisten mielissä kuohuu.

Kokemus: Ihmisten epätoivo ja kyvyttömyys todella ymmärtää lähestyvää loppua on kuvattu arkipäiväisten muutosten kanssa hyvin uskottavasti. Viimeiseen asti halusin itsekin uskoa käyvän hyvin, vaikka samalla tiesin, ettei tämä kirja ole mikään ilon ja onnellisuuden ylistys. Tavallaan lukijana kävin siis läpi sitä samaa mahdotonta “entä jos” -tilaa läpi, jossa osa kirjan hahmoista elää. Ihminen ei todella kykene ymmärtämään omaa kuolevaisuuttaan.

Tästä kirjasta on muuten olemassa tämä hyvä kappalekin, joka jo lapsena sai mielikuvitukseni laukkaamaan (ennen edes tietoa kirjasta).


Jätä kommentti