My Generation Sucks

Amsterdam 12. – 16.5.2014

“Amsterdam on vähän kuin Whitechapelin alue uudelleen ja uudelleen, paitsi että huorat ovat elossa”.

12.5.2014
Kerrankin lento lähti ihan ihmisten aikoihin vasta kahdelta päivällä! Vaikkei siitäkään sitten hirveästi iloa ollut, koska mahdollisimman halvasti Helsinkiin pääseminen edellytti Onnibussin kyytiin nousemista aamulla kello kuusi. Eli olimme lentokentällä liiankin hyvissä ajoin. Aika kului syöden ja korttia pelaten ja lopulta pääsimme lentokoneeseen ja sen avulla ihan Schipholin lentokentälle saakka.

Schipholisa pääsee kätevästi junalla noin 10 minuutissa Amsterdamin juna-asemalle, joka on ihan kaupungin sykkeessä. Tästä nappasimme sitten pienen ihmettelyn jälkeen ratikan ja matkasimme hotellille. Hotellina oli Hotel City Garden, eikä siitä ole valittamista, joskaan ei ylistettävääkään.

Jätettyämme kamppeet huoneeseen, kävimme ihmettelemässä lähialuetta ja syömässä pubissa. Kim ja Ismo olivat tyytyväisiä koko reissun ajan, kun olut oli halpaa.

Tykästyin heti taloihin. Aluksi sitä ei tajunnut, mutta kun myöhemmin kanavaristeilyllä kerrottiin, niin koin a-haa-elämyksen: Lähes kaikki vanhat talot ovat hiukan eteen päin kallellaan. Kuulemma, jotta veis valuu pois paremmin.

Hotellin lähellä oli iso puisto, josta hotellin nimikin johtui.

13.5.2014
Hotellia varatessa minulle oli käynyt iloinen puolivahinko: hotelli oli lähellä museoita. Tiistaiaamuna köpöttelimme Rijks museoon.

Museo oli kiinnostava. mutta liian iso, että olisi jaksanut kiertää kaiken. Tärkeimpänä oli Rembrandtin työt, etenkin Yövartio. Lisäksi Hollanin merihistoriaa käsittelevät laiva- ja merimaalaukset upposivat hyvin. Näissä isoissa museoissa vaan tosiaan on se vika, että kulttuuriähky tulee, eikä lopulta jaksa kunnolla keskittyä mihinkään.

Yllä oleva kuva on museoin tutkimushuoneesta, jossa ihmiset tekevät töitä. Luonnollisesti pidin kirjaseinämiä upeina. Sitä en kuitenkaan jaksa ymmärtää, että joku pystyy työskentelemään tilassa, jonne turistit pitkin päivää saavat kurkistella.

Museon jälkeen köpöttelimme ravitsemaan ruumista. Sää oli muuten koko reissun ajan hyvä, ei satanut tai ollut liian kylmä / kuuma.

Koko kolmen päivän ajan pyörimme aikalailla keskustassa, joka kokonsa puolesta on sellainen, että jalan jaksoi mennä joka paikkaan. Meillä ei ollut kauheasti mitään pakkopaikkoja, vaan koko reissu oli rentoa yleistä oleskelua ja ihmettelyä.

Tiistai-iltana joukkoomme liittyi myös Anski.

Illan hämärtyessä Anski johdatti meidät syntisille punaisten lyhtyjen kaduille. Oli käsittämättömän absurdia katsoa ikkunoissa tylsistyneen näköisenä seisovie tyttöjä ja tietää, että maksavan asiakkaan ilmaantuessa hommat hoidettaisiin saman ikkunan takana olevalla sängyllä.

Arki-iltana öinen Amsterdam oli todella rauhallinen ja oli kivaa kävellä tyhjiä katuja pitkin hotellille.

14.5.2014
Ilman muistiinpanoja päivät saattavat mennä vähän sekaisin. Olettakaamme kuitenkin, että keskiviikko oli Van Gogh -museon aamu. Tästä museosta on pakko sanoa, etä oli juuri sopivan kokoinen kokoelma. Jaksoi kiertää ja ihmetellä kaiken.

Keskiviikko oli myös oletettavasti se päivä kun istuin erään levykaupan pihassa kirjoittamassa kortteja ja odottamassa, kun pojat tekivät levylöytöjä melkein tunnin ajan.

Itse shoppailin hurjasti: yhdet polvisukat ja hame.

Iltapäivällä Anski liittyi taas euraamme ja istuimme rattoisasti tunnin ajan kanavaristeilijässä. Oli hauska nähdä kaupunkia muustakin vinkkelistä kuin kävelykadulta. Lisäksi risteily oli juonnettu, eli saimme tietää paljon Amsterdamin historiasta ja vähän nykytilanteestakin.

Tämä ylläoleva kuuluisa rakennus, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, on kokonaisuudessaan rakennettu laivan muotoon. Se ei tokikaan näy kuvasta, mutta kuvitelkaa, kuvitelkaa!

Amsterdamissa on kova asuntopula, joten monet ihmiset asuvat asuntoveneissä, joita oli kiinnitettynä kanavien reunoihin valtavat määrät. Sinänsä ajatus on oikeastaan aika kiva, mutta tuskin itse tykkäisin, että ikkunan ohi lipuu päivän aikana kymmenittäin turisteja pursuilevia aluksia.

Ja tässä yllä kuva pyöräparkista. Pyöräilijöitähän siellä oli ihan hirveästi (ja kenelläkään ei ollut kypärää, paheksun). Tästäkään pyöräparkkitalosta ei saa kuvan perusteella oikeaa suuruuskäsitystä, mutta uskokaa pois, niitä pyöriä oli ihan älyttömmästi. Miten ihmiset löytävät omansa?

Ristelyn jälkeen loppuilta meni taas yleisesti lusmuillen.

15.5.2014
Kävimme torilla. Ostin pyörään uuden kellon. Maleksimme.

Lisäksi etsimme Rembrandt-aukion.

Kun Anski pääsi taas iltapäivällä seuraamme, oli vuorossa piknik. Puistossa oli paljon pieniä kirmailevia pupuja ja aurinko paistoi. Lämpöä olisi saanut olla vähän enemmän, mutta kokonaisuudessaan oikein mainio kesän ensimmäinen eväsretki!

Illalla oli taas luvassa maleksimista, kun etsimme – hieman hihitellen – Multatuli-patsasta.

Korostan vielä uudelleen, että hiljainen, öinen Amsterdam oli ihana.

16.5.2014
Lähtöaamu sisälsi yllätyksetöntä lentokentällä lorvailua. Kun pääsimme Helsinkiin, haki Ismon äiti meidät ja toi kotiin, mikä oli kyllä matkaväsymyksen vuoksi loistava juttu.

Yleisiä havaintoja Amsterdamista:
Kannabis tosiaan haisee vähän joka nurkalla. Baareissa on kissoja, koska kaupungissa on hiiriongelma. Kaikki puhuvat mielettömän hyvää englantia. Bussit ovat sisältä ja ulkoa kuin TKL:n linjurit.

bussissa

Tuntuu turhalta sanoakaan, että oli jälleen ihan loistomatka! Seuraavalla kerralla voisi tutustua Amsterdamiin laajemminkin, nyt kun keskusta tuli jollain lailla tutuksi. Oli vaihteeksi kiva olla sellaisessa kohteessa, jossa ei ole niin paljon kaikenlaisia “pakko nähdä” -juttuja, vaan sai oikeasti rentoutua kiirettömästi hyvässä seurassa. Maleksiminen, siinä on sitä jotain!

Reissukuvia lisää.

2 Kommenttia postitukseen “Amsterdam 12. – 16.5.2014”



  1. MariaS kirjoitti:

    Tirsk, Multatuli….Mikäs kaveri toi oikeesti sit oli? Tai siis minkä kunniaksi oli patsas pystytetty?

    Vaikuttaa kyllä kivalta kaupungilta pistäytyä pitkälle viikonlopulle. Siellä olisi tatuointimuseokin, suorastaan pakko nähdä.


  2. Maria kirjoitti:

    Suoraan Wkipediasta: “Douwes Dekker oli alankomaalaisen merikapteenin poika; isä toivoi hänestä kauppiasta. Hän päätti kuitenkin lähteä Alankomaiden hallinnoimaan Indonesiaan, ensin Jaavalle ja myöhemmin Molukeille. Hän havaitsi siirtomaavallan toiminnassa paljon moittimisen varaa. Palattuaan kotimaahansa hän kirjoitti salanimellään satiirisen kriittisen teoksen Max Havelaar. Tämä nimi on sittemmin tullut tunnetuksi Reilun kaupan tavaramerkkinä[2].

    Nimimerkki Multatuli on tiettävästi johdettu latinan sanoista ”Olen kärsinyt kovasti”.”


Jätä kommentti