My Generation Sucks

But I’d be love and sweetness if I had you

Kyllähän me maistraatin lisäksi vähän juhlimmekin juridista yhteenpäätymistämme. Juhlat pidettiin Ahlmanin kartanolla. Koska budjetti kuitenkin oli aika tiukka, ei kemuja voinut toteuttaa siten, että olisi kutsunut kaikki kivat typpit, joita tunnemme.

Ihmiset, jotka minut tuntevat tietänevät hyvin, että mistään prinsessahäistä ei ollut kysymys. Itse asiassa, meillä oli juhlat siksi, että:
a) Ismo sanoi, että kyllä sellaiset pitää olla, kun minä kyseenalaistin koko asian
b) isi maksoi, koska minä ilmoitin, että jos juhlat halutaan, minä en mitään maksa, kun en niitä juhlia tarvitsekaan.

Iso kiitos menee myös seuraaville ihmisille:
Minnalle, joka kaason roolissa stressasi kaikkien muiden puolesta ja ideoi koristelut ja hoiti juontamisen.
LauraHenkalle, jotka auttoivat koristelussa ja ideoinnissa.
Oonalle, joka auttoi koristelussa ja kuunteli todennäköisesti eniten minun marinaani siitä, miten ärsyttävää tällaisten juhlien järkkääminen on. Lisäksi Oona myös hoiti valokuvaamista ja teki maailman hienoimman kutsukortin.

Minä olin ehkä vähän epäperinteisellä tavalla hankala morsian: lähes kaikille ideoille sanoin EI. Ei perinteisiä ohjelmia, ei romanttisia leikkejä, ei hääkarkkeja, ei paljon kukkia… ymmärrätte varmaan.


Kakuksi vaadin mahdollisimman suklaisen suklaakakun, ja toive toteutui!

Ohjelma sisälsikin siis vain hääbingon, lyhyen historiikin minusta ja Ismosta, pienen visailun, iskän puheen (ja koska iskä on ihan huippu, puhe ei ollut lälly, vaan oikeasti hauska), Minnan puheen (joka myös oli ohjeistuksen mukaisesti ei-kovin-koskettava) ja tanssin.

Kappaleeksemme valikoitui Nick Cave and the Bad Seedsin Ship Song:

Kehujen määrästä voinee kuitenkin päätellä, että ratkaisumme oli hyvä. Kovasti tuli kiitosta, että oli lämminhenkinen ja intiimi tilaisuus, jossa ei ollut liikaa ohjelmaa. Ruokaa kehuttiin myös kovasti, mistä kiitos kuuluu toki Ahlmanin kartanolle.

Varsinaisen ohjelman loputtua oli yhdessäoloa ja jutustelua. Illan hämärtyessä osa lähti kaupungin yöhön, osa kotiin ja osan kanssa jäimme vielä kartanolle istumaan, tutkimaan kortteja ja siivoilemaan. Lahjaksi olimme pyytäneet vain rahaa häämatkaa varten, koska 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ei varsinaista tarvetta millekään kodin asioille enää ole.

Loppujen lopuksi päädyimme MinnaMatin, OonaJukan ja KimAmalian kanssa vielä Teerenpeliin muutamalle. Olen aika huono lähtemään jatkoille, mutta Jukka sanoi hyvin, että “jos koskaan pitäisi mennä jatkoille, niin nyt varmaan olisi ihan oikeasti sellainen tilanne”. Olimme varanneet Cumulus Hämeenpuistosta huoneen, joten ihan arkisesti kotiin ei tarvinnut lähteä.

Vaikka aluksi hangoittelinkin vastaan niin kyllähän nämä juhlat olivat älyttömän kivat! Järjestämisessä oli kuitenkin sen verran hommaa, että toista erää en kaipaa. Onneksi hääjuhlien pitäisikin olla kerran elämässä omalle kohdalle osuva tilanne.

Kuvia on ihan sikana. En laita nettiin kuin murto-osan, koska esim. sukulaisista monet eivät halua kasvojaan internetin ihmeelliseen maailmaan.

Onnistuneiden juhlien suurin salaisuus oli kuitenkin hyvä seura, eli kiitos kuuluu jokaiselle paikan päällä olleelle!

1 kommentti postitukseen “But I’d be love and sweetness if I had you”



  1. MariaS kirjoitti:

    Ja lämpimät muistot jäi myös meille, juuri teidän näköinen päivä ja juhla <3 Kakku oli parhautta!


Jätä kommentti