Jukka ja Ismo olivat ostaneet muutaman raketin ja niitä käytiin sitten keskiyöllä ampumassa. Valettiin myös tinaa, ja lopputulos vaikuttaa lupaavalta: minä sain selvän korpin, joka symboloi sotaa ja kuolemaa, Oonalle napsahti skorpioni, joka symboloi kostoa ja kuolemaa. Ehkä se maailmanloppu sieltä tulee…

Vuosi 2011 jää mieleeni lähinnä siitä, että tein ihan älyttömästi töitä. Kaupalla oli kesän ja syksyn ajan pitkiä päiviä ja etenkin loppuvuosi meni vähän sumussa. Tärkeimmät merkkipaalut kuluneena vuonna taitavat kuitenkin olla valmistuminen ja loppuvuodesta kirjastolta saadut työt. Hienousjuttuja oli reissu Lontooseen ja OonaJukan muuttaminen samalle kadulle.

Sitten niihin tilastoihin.

Luin 119 kirjaa. Niistä esillenostamisen arvoisia olivat:

Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät
Kyrön Mielensäpahoittaja
Holmilan Holokausti (kiihkottomuudessaan loistavasti kirjoitettua asiaa)
Genovan Edelleen Alice (muistisairaudesta kirjoitettu romaani kuvaa sairauden etenemisen)
Lindqvistin Kultatukka, tähtönen (kiero ja julma)
Neitzelin Sotilaat (pureutu sotilaiden elämään hyvin tarkasti, paras tietokirja tänä vuonna)
Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (piikittelyä ja entä jos -meininkiä)
Mercierin Yöjuna Lissaboniin (loistava kuvaus, vuoden paras lukemani)

Katsoin 239 elokuvaa / sarjan kautta. Parhaimmistoa olivat ainakin:

There Will Be Blood
Seconds
Limits of Control – niin tyylikäs ja vähäeleinen
Pieces – paras hyvä huono
Robogeisha
Kuiskauksia ja huutoja
Piranha 3D
Kanal
Drive
Black Book – vuoden löytö tv-sarjojen maailmasta
My Fair Lady – tämä oli vuoden yllättäjä, romanttinen musikaali ja minä tykkäsin!
The Human Centipede

Lisäksi rakastuin stand up-koomikkoon nimeltä Louis C.K.

Ja vielä jälkiruuaksi joulukuun leffat:

Cherbourgin sateenvarjot
Aamiainen Tiffanylla
Piukat paikat
Suuri hiljaisuus
The Nanny
Louis CK: Live at the Beacon theater
Viinankätkijät
Kaikki Eevasta
Laulavat sadepisarat
Cape Fear
Louis C.K: Shameless
Louis C.K. One night stand
Louis C.K. Hilarious
The Finnish Dreamer
Domoi – Kotiipaluu

Olen myös täydentänyt omaa hyllyäni muutamalla puuttuvalla teoksella.

Työharjoittelussa olen kyllä tykännyt olla, lisäksi olen taas “ihan vahingossa” kerännyt itselleni huikean pinon kesälukemista.

Reilun kuukauden aikana olen onneksi ehtinyt välillä tehdä muutakin kuin olla väsynyt; pääsiäisenä kävimme Matin kanssa mummulassa. Kyseisen reissun aikana sain ensimmäiset kehut salilla käynnistä, tädin mielestä kroppani on selvästi voimakkaamman näköinen. Jee! Haba! Samalla reissulla söimme Matin kanssa kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona. Tuli myös todettua, että Pohjanmaa tulvi oikein komeasti, pellot oli ihan veden peitossa.

Sannan kanssa kävimme ihailemassa rockin tahtiin tanssivia miehiä Rock the Ballet -esityksessä. Oli hienoa, vaikka show sisälti hieman vähemmän balettia ja hieman enemmän hunkseja kuin luulimme.

Yhden yön valvoimme Ismon kanssa Niagarassa Cinema Dromen kauhuleffoja katsellen. Lisäksi viime perjantaina kävimme Museoiden yössä katsastamassa Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttelyn.

Vappuna juhlimme Ismon ja minun synttäreitä perinteisellä kokoonpanolla ja peinteisellä kaavalla, johon liittyy sauna, ruoka, lautapelit ja huonot jutut. Tällä kertaa pukukoodina oli hassut päähineet. Kuvia tulossa joskus kun on aikaa käydä ne läpi.

Kyllästymisen myötä nenäkoru lähti muuten veke ja tilalle tuli medusa. Tykkään. Ja nyt olen nähnyt lapsuudenidolini Kaija Koon livenä. Hieno täti, vaikka keikka olikin vähän laimea.

Huhtikuun leffat:
An eye for horror
Tropa de elite
The Collector
Tokyo gore police- Huippusekoilua!
The red badge of courage
Marionettien elämästä

Black Swan – Tämä oli niin ennalta-arvattava, lattea ja mukasyvällinen että päähän sattuu. Ahdistusta ei vissiin voi näytellä muuten kuin hengittämällä katkonaisesti ja syvään ja olemalla säikky. Päähenkilön perhetarinakin oli niin stereotyyppinen että oksettaa. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että katsoin leffan Niagarassa, joten en maksanut siitä kuin 5 euroa.

The Killing
I spit on your grave
Devil’s playground
Pieces – Mahtava!
Xtro
Robogeisha – Tää oli kanssa huippusekoilua.
Geishacop
Deadly outlaw rekka
Sweatshop
Vuosi elämästä – Aika raadollinen ja monitasoinen. Tykkäsin.
Vettä elefanteille
Leaving Las Vegas
On the beach – Nyt tulee taas tätä mussutimussutia, mutta kun se kirja on niiiiiiiin paljon ahdistavampi. Vaikkei tääkään huono ollut.
Linnut (uusinta)
Köysi (uusinta)
Psycho (uusinta)
Jackie Brown (uusinta)

Ikävää vain, että Radiopuhelimet säesti elokuvan, eli siis pilasi katselunautinnon. Ideahan on loistava; bändi säestää livenä elokuvaan musiikit. Mutta, jos elokuva on goottilaiseen kauhuromantiikkaan perustuva teos, ei musiikiksi kyllä sovi kovaääniset, nopeatempoiset rummut.

Tomaatteja, tomaatteja stand-up-festareilla sai nauraa vatsansa kipeäksi. Tosin tässäkin on pakko nillittää siitä, että jos kaikki kolme ensimmäistä esiintyjää kertoo lähinnä vain alapäävitsejä, niin jossain vaiheessa ei ole enää niin hauskaa. Ei siksi, etteikö alapääjututkin olisi hauskoja, mutta kyllä sitä vaihteluakin kaipaa. Kaksi viimeistä esiintyjää olivatkin sitten ihan huippuja; todella mustaa huumoria ja poliittista paasausta. Osaan yleisöstä homma ei uponnut (kuultiin mm. vihaisia kommentteja), mutta itse kyllä nauroin vatsani kipeäksi. Ai ne esiintyjien nimet? En muista, ja olen liian laiska tarkistaakseni ne tähän hätään.

Muutama sananen myös lähiaikoina luetuista kirjoista:

Jääskeläinen – Harjukaupungin salakäytävät: Kaunista kerrontaa ja loppu oli kyllä omanlaisensa. Realistiseen arkeen sekoitettua fantasiaa ja sitten ilmeneekin, että oikeastaan mitään yliluonnollista ei olekaan, vaan asiat saavat luonnollisen selityksensä. Tässä oli myös toki ihan parasta se, miten Jyväskylää kuvailtiin. Paljon tuttuja paikkoja ja varmaan ensimmäisen kerran Tampereelle muuton jälkeen (mikä tapahtui 2006) minulle tuli oikeasti ikävä synnyinkaupunkia. Pakko käydä kesällä kiertelemässä.

Moslet – TRBNGR: Into pinkeenä tartuin Turbonegron tarinan kertovaan kirjaan ja petyin. Tai pettymys on ehkä liian kova sana, mutta ei tämä hyväkään ollut. Turhan paljon kulutettiin sivuja bändin jäsenten aiempien yhtyeiden historiaan.

Kyrö – Mielensäpahoittaja: Ihan loistava! Tämä on vissiin alunperin ollut radiokuunnelma, mutta toimii kyllä lyhyinä tarinoina kansien välissä ihan loistavasti. Mielensäpahoittaja on vakava mies, niin vakava, että on pakko nauraa.

Kuvia.

Vuonna 2010 keräsin aikuispisteitä käymällä museoissa normaalia enemmän, aloittamalla todellisen teenjuonnin, vakiinnuttamala kuntosaleilun osaksi arkea ja sisustamalla kodin lähes valmiiksi. Aloitin myös vakavat haaveilut minun ja Ismon omasta asunnosta. Vietin joulun ensimmäistä kertaa Tampereella, ruokin oravia ja meillä oli hienoimmat synttäribileet koskaan; pukukoodina viikset. Oman maan rajojen sisäpuolelta poistuin Lontooseen. Valitettavasti vuosi 2010 oli myös kaksien hautajaisten vuosi.

Loppuvuodesta Kim ja Amalia muuttivat naapuriin, mikä teki tästä myös ennätyksellisen leffojen katselemisvuoden, Valokuvasin vähemmän ja luin enemmän; 148 kirjaa.

Määrän suuruus johtuu osittain siitä, että aloin taas lukea runoja enemmän, ja runokirjoista monet ovat aika lyhyitä. On minulla toki ollut aikaakin lukemiseen enemmän kuin yleensä, kun koulua on ollut niin vähän. Nopealla vilkaisulla nostaisin vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista esille ainakin seuraavat: Sari Näreen toimittama Ruma sota, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot ja Claudie Gallayn Tyrskyt.

Tyrskyt oli taas yksi hyvin kauniisti kirjoitetuista merenrantakuvauksista. Minulla ei ole mitenkään erityistä, romanttista suhtautumista mereen. Silti olen koko ikäni pitänyt kirjoista joiden tapahtumapaikka on meren läheisyydessä. En ole mikään metsässä samoileva luonnosta elämänilonsa ammentava ihminen (päinvastoin, mikä tuli todetuksi kun kesällä koitin käydä mummun kanssa poimimassa marjoja), mutta vesisade, suot, järvet, meret ja joet koen itselleni läheisiksi. Sitä paitsi useat veden läheisyyteen sijoittuvat kirjat ovat mielestäni jotenkin herkästi kirjoitettuja. Majakoihin minulla sen sijaan on vähän sellainen haaveksiva suhtautuminen. Enkä ole edes ikinä käynyt yhdessäkään. Olen tosin ajatellut korjata sen asiantilan ensi kesänä.

Keikoillakin tuli käytyä aika harvakseltaan, toisaalta näin kuitenkin yhtyeen, josta en ollut uskaltanut edes uneksia, eli Nekromantixin. Muita hienouksia olivat Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Leonard Cohen uudestaan ja Ulver. Bändeistä eniten kuuntelin The Smithsiä (ylläri), The Heartburnsia ja Ladytronia. Uusia löytöjä oli Frank Zappa, Bloodsucking Zombies From Outer Space ja Blue Foundation.

Elokuvia tuli tuijoteltua 351, joista uusintoja oli 30. Katsoin aika paljon toimintaleffoja ja film noiria. Mieleen jäivät ainakin Stalker, Four Lions, Moon ja Rope. Rakastuin Charlie Chapliniin.

Vielä lopuksi joulukuun elokuvat:
Katsastus
Sleeper
Mary Shelley’s Frankenstein
Ichi the killer
Con air
Noidan kirot
Titanic 2
Iivana julma, osa 1
Walking dead, kausi 1
Talo numero 17
The Day the world stood still (1951)
Cat in the brain
Kevät koittaa Hitlerille
Frostbite
Ollako vai eikö olla
General Idi Amin Dada
Big heat
Rare exports
Dyyni
Double idemnity
Blade runner
Vampyr
Mascot
MPD-psycho osa 1
Four lions (uusinta)
Ronin
Barfly
Naisten kaupunki
Liikenne
Laskettu aika
Monkey shines
Kasvoton kauhu
Riemuloma Rivieralla
Kummisetä 2

Syksyn aikana olenkin vähän kokenut ahdistusta juuri siitä, että sitä omaa haavetta kirjastontätinä ei välttämättä pääse ikinä toteuttamaan. Omaan paskarealistiseen tapaani nimittäin epäilen vahvasti työnsaantimahdollisuuksia alalla, jolla pätkätyöt ovat yleisiä ja kaupunkinakin vielä sellainen, jossa alan koulutusta on paljon ja sitä kautta paljon hakijoita kutakin paikkaa kohden. Tampereelta en tahdo lähteä, rakastan tätä kaupunkia niin paljon, lisäksi Ismon työmahdollisuudet vaikuttavat todella hyviltä.

Että angstviilnyyhky. Pitäisiköhän sittenkin hakeutua kirjanpidon ihmeelliseen maailmaan? Tosin, voisin myös palautua maan pinnalle ja odottaa, että saan ensin ne paperit opinahjosta ulos.

Elämä noin muuten on jatkanut sitä tasaista, mukavaa uomaansa kuin ennenkin. Torstaina leivoin rumia, mutta hyviä joulutorttuja, Kim ja Amalia majailevat pääsääntöisesti meillä, Peto on rakkauspupu lähes koko ajan, emme ole vielä voittaaneet lotossa ja lämpöpatterimme ovat vihdoinkin toiminnassa, kiitos korjaajan.

Uni on maistunut taas vähän liiankin hyvin. Keskiviikkoyönä nukuin 12 tuntia putkeen, enkä silti olisi millään jaksanut raahata ruhoani ylös sängystä herätyskellon soidessa. Muinakin öinä on maistunut sellaiset 10 tunnin yöunet, mutta päiväunet ovat silti pop. Vitamiininpuutostakaan tämä tuskin on, mätän hedelmiä ja vihanneksia niin paljon. Murrosikäisen unentarpeeni vain vissiin pahenee joka talvi entistä enemmän.

Luin vihdoinkin Mark Twainin novellikokoelman, ja rakastuin. Meriharakatkin kolahti edelleen, vouhotin siitä joskus aikaisemmin ja vouhotan kyllä edelleen. Toisaalta Stephen Kingin Kuoleman käytävästä (Green Mile) olen näköjään kasvanut ulos, se ei enää tuntunut oikein missään. Elokuva kyllä liikuttaa edelleen.

Kameraakin jaksoin jossain välissä kuljettaa mukana.

Ja Leslie Nielsen kuoli

Marraskuun leffat:
Barton Fink
Kummeli kultakuume (uusinta)
13 ruusua
Viisasteleva sydän
Where danger lives
Pedon vallassa
Ikuisesti merkitty
Strange days
Sharktopus
Bullet in the head
Red
Halloween (2007)
Käsky
Halloween 2
They live
Angel face
Paranormal activity
Resident evil afterlife
Ampukaa pianistia!
Meidän vastaeronneiden kesken
Mondo topless
Ghost rider (uusinta)
Medusan verkko
Pettävällä pohjalla
Valhalla rising
La horde
Kuollut mies ei palttoota kaipaa
The usual suspects
Clash of the titans
Monsterland
Night flier
Lady killers
Medusan isku
Medusan sinetti
Kauhujen juna
B.T.K.
Hei me lennetään (uusinta)
Blac death
Splice
Paha perhe
Miesten vuoro
Safety last
China strike force

Muutama viikko sitten vietin iltaa entisten TAMK-luokkalaisten kanssa ja oli kyllä ihan huippua. Sitä paitsi sain paikalle oikeita palomiehiä, ihan pillit päällä tulivat autoilla paikalle. Koko episodi siis vain siksi, että kaverin uunin tuuletusaukko tai mikä lie, ei vetänyt ja kun avasin uuninluukun ottaakseni sieltä patonkeja ulos, niin sieltä tuleva savu sitten käynnisti hälyttimen. Eikä sitä hälytintä saanut itse pois päältä (opiskelijasolu, niillä on varmaan joku sopimus palolaitoksen kanssa). Oikein hieno kokemus, en ole ennen nähnyt useampaa palomiestä niin läheltä.

Koko tämä ulos lähteminenhän on oikeastaan ihan karannut käsistä, kun sitten viime viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa tanssimassa Rumassa. Ja lokakuussa olisi pari keikkaakin, mitkä pitäisi käydä katsastamassa. Aika pelottavaa liikkua näin paljon kotoa pois.

Sain työharjoittelupaikan kirjakaupasta. Pääsen kokeilemaan kassaneitinä olemista ja olen hommasta aika innoissani. Innoissani olen myös John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään -kirjasta. Tai oikeastaan koko kirjailijasta. Aika vähän minulla on lempikirjailijoita, mutta tämä herra lisättäköön sille listalle nyt virallisesti. Ja hänen loputkin teoksensa voisi suomentaa aika nopealla tahdilla, eikös vain? Toinen lähiaikojen hieno kirja oli Enrique Morielien Ajattoman kaupungin varjot, kaunis kuin mikä.

Syyskuun leffat:

Stand
Irreversible (uusinta)
World Trade Center – Vittu mitä paskaa! Voi nyyh ja kyynel kun on rankkaa, ja huomaatko jatkuvasti soivan viulumusiikin? Nyyhkyvasara iskee.
Snake Eyes
Duck Soup – Oikein miellyttävä.
Calamari union – Hyvää suomalaista komediaa.
Gozu
Ghost busters (uusinta)
A Serbian film
Syntinen kääpiö
Visitor Q – Aivan mieletön! Ihan kirjaimellisesti, mutta myös kuvaavasti.
Ghost Busters 2 (uusinta)
Päiväni murmelina
Diktaattori
Coraline
Murder my sweet
Don’t look now
Citizen Kane
Moon – Kaunis.
Happiness of Katakuri
Rambo – On se Rambo kyllä kova jätkä, nyt sen tiedän.
Legion
Mahtavat Ambersonit
I love you, I don’t
Thundercrack!
Rambo 2
Rambo 3
Lord of War (uusinta)
Demons
Rambo 4
Inside
Kuolema saapuu yöllä
Detour
Bride of Frankenstein
House of Frankenstein
Hot Shots 2
Waltz with Bashir – Viitaten sekä tähän että Persepolikseen: animoidut, oikeisiin kokemuksiin perustuvat elokuvat koskettavat paljon helpommin. Johtunee siitä, ettei kuvissa ole silloin näytteleviä henkilöitä ja siksi tilanteet tuntuvat paljon luotettavammilta.
Son of Frankenstein
The Ghost of Frankenstein
Pirates of the Silicon Valley
What ever happened to Baby Jane?
Pirulliset
Zapruder film of Kennedy assassination
Kaulakorun kahleissa
Persepolis
Bronson
Kuulustelu
Dracula – Verevä vainaja
Face off
Requim for a vampire
Seitsemäs manner – Tässä oli sitä jotain.
The Holy Mountain
The Protector – Järjettömän kauniita kuvia siitä, kun pistetään tyyppejä lihoiksi kunfulla.
Machete – Tässä toimintaelokuvassa oli kaikkea sitä, mitä The Expendables laittoi odottamaan, mutta mitä se ei tarjonnut.
Suden aika
Lihaa + verta
Taxi driver
Born to kill
Paholaisen asianajaja
Tahraton mieli (uusinta)

Kuvia.

Kotieläinpuistossa kävimme pällistelemässä eläimiä ja pohdimme nyt Ismon kanssa, että pitäisikö Pedolle hommata lemmikiksi marsu. Huvittavaahan on, että ne marsut on suunnilleen Pedon kokoisia, niillä on vain lyhyemmät jalat ja korvat. Toisaalta olen itse sitä mieltä, että Peto tykkäisi ehkä enemmän ponista tai aasista.

Helsingissä oli Leonard Cohenin keikka, joka toimi tälläkin kertaa loistavasti, vaikka totta kai se ensimmäinen kerta muutama vuosi sitten oli jotenkin paljon kohtalokkaampi. Kappaleet oli mielestäni sovitettu paljon menevimmiksi kuin viime kerralla, mikä toi ihan hyvää vaihtelua muuten hyvin samantapaiseen ohjelmaan. Yöllä Helsingistä poisajaminen tuotti aluksi vähän haasteita, mutta Kimin ja Amalian kanssa löysimme lopulta sen oikean reitin Tampereelle. Yön pimeydessä on helppo tehdä u-käännöksiä.

Samalla viikolla menimme uudestaankin Helsinkiin (nyt pakkasimme myös Ismon mukaan), tällä kertaa ihastelemaan Ulveria Flowssa. Päädyimme myös Helsingin yöelämään; pakkohan Pyhän Urhon pubiin oli mennä. Seuraavana päivänä menimme päivänäytökseen katsomaan Four Lionsin, mitä täytyy kyllä suositella kaikille. Loistava satiiri itsemurhapommittajista. Harvassa ovat onnistuneet komediat, mutta tämä oli kyllä sellainen.

Sannan ja Minnan kanssa matkustimme päiväksi Turkuun, päämääränä oli Turun linna. Aloitimme ensin ihan varsinaisella opastuskierroksella ja sitten vielä pyörimme keskenämme linnassa. Opin mm. että hulluuden voi parantaa hyvin helposti:
Ajetaan tukka pois ->. Otetaan kukko -> Avataan kukon maha, vedetään suolet ulos -> Laitetaan sisälmyksetön kukko päähän kuin pipo -> Hulluus paranee niin kauan kuin kukko on lämmin.

Kyllä, minulle jäävät historia -aiheisilla kierroksilla päähän kaikista tärkeimmät asiat…
Koska Ismo oli kieltänyt, en puhunut kenenkään turkulaisen kanssa. Linnasta lähtiessämme päädyimme umpikujan tapaiseen ja saimme turisteilla oikein kunnolla, kun lunttasimme kartasta, että mihin pitää mennä. Tai siis Sanna ja Minna lunttasivat, minä vain katselin vierestä.

Ismolla ja minulla oli niin ikään 6. vuosipäivämme. Tämän voi siis lukea niin, että on joku hyvä syy mennä ulos syömään hienosti ja tulla sitten kotiin katsomaan Last Action Heroa. Samana yönä tyhjensimme parvekkeen huonekasveista, sillä yöt alkavat viiletä, enkä halua että rakkaat pikkuvihreät paleltuisivat. Parveke on nyt hyvin aution oloinen, ja syksyn tuntu on jotenkin paljon lähempänä. Toistaiseksi kyllä pidämme parvekkeen ovea auki päivisin, koska Peto tykkää oleilla parvekkeella.

Nyt olemme käyneet myös tutustumassa elokuvateatteri Niagaraan ja kokemus oli hyvin miellyttävä. Täytyy ottaa tavaksi seurata, että mitä siellä pyörii, pääsee vähän halvemmalla katsomaan elokuvia ja lisäksi sellaisiakin, jotka eivät ole valtavirtaa varten massatuotannolla tehtyjä. Mistä puheenollen täytyy kyllä ylistää Yleä hiukan, tänä kesänä olen katsonut paljon vanhoja scifi-klassikoita, kiitos Teeman.

Lukemisessa olen aloittanut pikkuhiljaa etenevän urakan: luen jokaisen kirjastopinon päätteeksi aina yhden kirjan omasta hyllystäni. Suunnitelmisa on siis lukea seuraavan vuoden aikana kaikki omat kirjani läpi, sillä en ole koskenut niihin pitkään aikaan. Olen myös pitkästä aikaa innostunut runoista, mikä tuo kivaa vaihtelua lukemiseen.

Koulukin alkoi. Eikä kovin rankasti. Ennen joulua on kuukauden työharjoittelu ja sen lisäksi on vain 25 päivää lähiopetusta. Muuten saan tehdä hommat kotona verkko-opintoina omassa rauhassa. Tykkään.

Kuvia.

Työharjoittelu on käynnistynyt tutussa ja turvallisessa paikassa hyvin. Olen saanut myös useamman kerran pitää kirjastoa täysin yksin pystyssä koko päivän. Kertaakaan kirjat eivät alkaneet hyppiä hyllyiltä alas, kopiokoneelle ei tarvinut suorittaa manausta, eikä muutakaan salaperäistä tapahtunut. Voisin varmaan taas lällättää, että mäpäs tykkäänkin siitä mitä teen.
Nyt kuulun myös virallisesti kirjastotäteihin, kun asiakkaat ovat minua tuolla nimityksellä paiskanneet.

Parveketomaatin hyvin alkanut voittokulku kääntyi tappioksi. Ne paskiaiset kuolivat yhtäkkiä. En anna niille koskaan anteeksi. Ismo osti itselleen uuden koneen, joten minä ostan Ismon vanhan (joka ei ole vanha) ja saan ehkä sitten Lontoo-kuvatkin oikeasti nettiin, kun uudella koneella kuvanmuokkaus käy aika paljon nopeammin.

Pedosta käytiin äsken ottamassa paljon kuvia, meidän hieno neiti kun pääsee kirjaan! Siitä lisää sitten kun pitelen kirjaa käsissäni. Ja kirjoista kun aloitettiin niin jatketaan nyt sitten lisää. John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama oli niin hieno teos, että oksat pois. Jotain kertonee se, että ahmaisin yli viisisataasivuisen kirjan yhdeltä istumalta eräänä sunnuntaina. Ihmissatama on sukutarina ja kummitusjuttu ihmisten pienuudesta erään meren rannalla. Niin kaunista tekstiä ja niin riipivä tunnelma. Tosin sama henkilö on kirjoittanut Ystävät hämärän jälkeen (kirjaa en ole lukenut, vielä), josta tehty elokuva on yksi parhaimmista koskaan näkemistäni.

Valitsen usein kirjan pelkän kannen perusteella lähempään tarkasteluun, mutta viimeaikoina olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että aika usein myös pelkkä kirjan nimi voi olla ratkaiseva tekijä. Jos kirjan nimi on mielestäni kaunis, päätyy se usein luetuksi, koska ajattelen, että jos kirjan nimeksi on keksitty mielestäni kaunis nimi, täytyy tekstinkin olla tietylla tapaa soljuvaa, sellaista mistä pidän. Usein tämä päättely on johtanut oikeaan, vaikka monet kirjat ovatkin sitten juonensa puolesta saattaneet olla heikkoja. Joka tapauksessa, kirjoja, joiden nimet ovat pysäyttäneet minut ovat ainakin:

Metsänpimeä (Siri Kolu)
Pilvikartasto (David Mitchell)
Kulkureita ja unohtajia (Maarit Verronen)
Punaisen yön kaupungit (William S. Burroughs)
Kohti (Juha Itkonen)
Ei liikahda lehtikään (Annika Sjögren)
Ihmissatama (John Ajvide Lindqvist)
Sinulle, yö (Teemu Kaskinen)

Yöni olen viettänyt taas levottomien ja painavien unien parissa, ja aamuyön tunteina olen valvonut levottomien ja painavien ajatusten kanssa. Unettomuus syö valtavasti energiaa, mutta onneksi kokemuksesta tiedän, etteivät nämä kaudet yleensä muutamaa viikkoa pidempään jatku.

Elokuvalistaakin voisi taas ehkä tehdä:

Helmikuu:
Scarface
Night of the living dead (uusinta)

Maaliskuu:
The Hurt Locker
Changeling
Daybreakers
Shutter Island
From Paris with love
Get Carter
Tokyo decadence
Torrente
Avalon
I am Dina
Pianisti
Alice in wonderland – en enää koskaan mene katsomaan 3D-elokuvaa. Ei silmät kestä. Ei tuo leffakaan kyllä kovin kummoinen ollut.
Dead or alive
Flood
Black Caesar
Gestapo’s last orgy
Black mama white mama

Sain siis näytöstä täydet. Aikaa siitäkin on toki jo vierähtänyt tovi, nyt olen taas istunut koulun penkillä, mutta muutaman viikon päästä alkaa kevään viimeinen harjoittelujakso. Koulumatkalla koin jännittävän tapahtuman: poliisi vei vääriä lukemia puhaltaneen bussikuskin pois. Lisäksi olen käynyt keilaamassa ja ihastelemassa H.R. Gigerin synkkiä luomuksia Tampereen taidemuseossa.

Jokakeväinen “vituttais jos kiinnostais” -olo on taas iskenyt. Haluaisin vain olla kotona peiton alla lukemassa, mikään muu ei oikein kiinnosta. Paitsi sisustaminen. Pääni pursuaa ideoita. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Ikeaan noutamaan uudet kirjahyllyt. Haaveilen jo nyt, kuinka vaivattoman kasaamisen jälkeen saan asetella kirjat ja leffat ja levyt hienosti hyllyyn ja kuinka olohuoneemme sen jälkeen näyttää suoraan unelmistani repäistyltä täydellisyydeltä. Todennäköisesti karu todellisuus läimäisee minua kasvoille jo kokoamisvaiheessa (vaivattomuus tuskin lienee päivän sana siinä vaiheessa) ja kerään romahtaneen unelmani sirpaleita nyyhkien, kun huomaan, ettei olohuoneemme muutu nykyistä valoisammaksi ja tilavammaksi sisustuslehti-ihmeeksi vain uusien kirjahyllyjen myötä. No, olen kaikesta huolimatta pelottavan innoissani.

Olen kevätauringon sokaisemana myös alkanut kuvitella, että kesä tulee ihan kohta ja siksi kylvin parveketomaatin siemeniä. Ne eivät vain ole tahtoneet itää, vaikka olen käynyt huutamassa niille joka päivä kannustavia sanoja, kuten “kasvakaa nyt, pikkuperkeleet”. Tomaattia niistä tuskin saan, mutta komeaan puskaan niissä voisi olla ainesta. Ajattelin syöttää sen komean puskan Pedolle sitten loppukesästä, ehkä siemenet lukivat ajatukseni, eivätkä halua siksi kasvaa.

Luin Ruma sota -kirjan ja tykkäsin kovasti. Kirjassa käydään talvi- ja jatkosodan vaietumpi puoli läpi, mutta siinä ei kuitenkaan moralisoida ja saarnata. Lisäksi loppupuolella on hieno lainaus:

“Haluaisin sanoa, että kyynillisyyteni on tietyssä mielessä näennäistä; se on ainoastaan varoitusta, että ihmisen pitää järjen ja kohtuuden rajoissa ajatella omilla avoillaan, että ihmisellä on velvollisuuksia myös omaa itseään eikä ainoastaan muita ihmisiä kohtaan, että ihmisen on kerta kaikkiaan opittava ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan sellaisenaan uskomatta mitään, mitä hänelle sanotaan. Se on ainoa mahdollisuus, jotta maailmassa kehittyisi välttämätön omin aivoin ajattelevien ihmisten luokka. Ihmisten, jotka pystyisivät arvostelemaan mielipiteitä, joita heille syötetään, omaksumaan ne itsenäisesti ja kehittämään niitä tarpeen vaatiessa.

Kaikkia ideologioita ja kiihkoa on ehdottomasti ja jyrkästi epäiltävä ja ihmisen opittava ajattelemaan omin aivoin.”

- Mika Waltari
Amen. Entisenä sotapropagandan tekijänä herra tiesi mistä puhui.

Saan Lontoo-kuvatkin ehkä nettiin vielä joku päivä.