Jukka ja Ismo olivat ostaneet muutaman raketin ja niitä käytiin sitten keskiyöllä ampumassa. Valettiin myös tinaa, ja lopputulos vaikuttaa lupaavalta: minä sain selvän korpin, joka symboloi sotaa ja kuolemaa, Oonalle napsahti skorpioni, joka symboloi kostoa ja kuolemaa. Ehkä se maailmanloppu sieltä tulee…

Vuosi 2011 jää mieleeni lähinnä siitä, että tein ihan älyttömästi töitä. Kaupalla oli kesän ja syksyn ajan pitkiä päiviä ja etenkin loppuvuosi meni vähän sumussa. Tärkeimmät merkkipaalut kuluneena vuonna taitavat kuitenkin olla valmistuminen ja loppuvuodesta kirjastolta saadut työt. Hienousjuttuja oli reissu Lontooseen ja OonaJukan muuttaminen samalle kadulle.

Sitten niihin tilastoihin.

Luin 119 kirjaa. Niistä esillenostamisen arvoisia olivat:

Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät
Kyrön Mielensäpahoittaja
Holmilan Holokausti (kiihkottomuudessaan loistavasti kirjoitettua asiaa)
Genovan Edelleen Alice (muistisairaudesta kirjoitettu romaani kuvaa sairauden etenemisen)
Lindqvistin Kultatukka, tähtönen (kiero ja julma)
Neitzelin Sotilaat (pureutu sotilaiden elämään hyvin tarkasti, paras tietokirja tänä vuonna)
Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (piikittelyä ja entä jos -meininkiä)
Mercierin Yöjuna Lissaboniin (loistava kuvaus, vuoden paras lukemani)

Katsoin 239 elokuvaa / sarjan kautta. Parhaimmistoa olivat ainakin:

There Will Be Blood
Seconds
Limits of Control – niin tyylikäs ja vähäeleinen
Pieces – paras hyvä huono
Robogeisha
Kuiskauksia ja huutoja
Piranha 3D
Kanal
Drive
Black Book – vuoden löytö tv-sarjojen maailmasta
My Fair Lady – tämä oli vuoden yllättäjä, romanttinen musikaali ja minä tykkäsin!
The Human Centipede

Lisäksi rakastuin stand up-koomikkoon nimeltä Louis C.K.

Ja vielä jälkiruuaksi joulukuun leffat:

Cherbourgin sateenvarjot
Aamiainen Tiffanylla
Piukat paikat
Suuri hiljaisuus
The Nanny
Louis CK: Live at the Beacon theater
Viinankätkijät
Kaikki Eevasta
Laulavat sadepisarat
Cape Fear
Louis C.K: Shameless
Louis C.K. One night stand
Louis C.K. Hilarious
The Finnish Dreamer
Domoi – Kotiipaluu

Isänpäivänä syötin iskälle ja Matille lihapataa ja juustokakkua. Marraskuu 2011 jää historiaan myös sinä kuukautena, jolloin ostin itselleni ensimmäistä kertaa vuosiin farkut. Olin myös kipeä, tätä ei ole sattunut muutamaan vuoteen. Jyväskylässä kävin ihastelemassa Danko Jonesia.

Löysin niin ikään levyhyllystäni Social Distortionin pitkästä aikaa.

Sellainen marraskuu. Oletettavasti unohdin puolet asioista. Ai juu, esim. se fakta, että kun on kahdessa työpaikassa, niin vapaa-aikaa ei ihan oikeasti juuri ole. Ja kun on, sen haluaa köyttää nukkumiseen.

Marraskuun leffat:
Iho jossa elän
Suicide club
Hobo with a shotgun
Class of 76
Hetki lyö
Basket case
Ekusute
CSI, kausi 4
Grayn Anatomia, kaudet 6 & 7
Mysterious skin
The Burning

Työharjoittelussa olen kyllä tykännyt olla, lisäksi olen taas “ihan vahingossa” kerännyt itselleni huikean pinon kesälukemista.

Reilun kuukauden aikana olen onneksi ehtinyt välillä tehdä muutakin kuin olla väsynyt; pääsiäisenä kävimme Matin kanssa mummulassa. Kyseisen reissun aikana sain ensimmäiset kehut salilla käynnistä, tädin mielestä kroppani on selvästi voimakkaamman näköinen. Jee! Haba! Samalla reissulla söimme Matin kanssa kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona. Tuli myös todettua, että Pohjanmaa tulvi oikein komeasti, pellot oli ihan veden peitossa.

Sannan kanssa kävimme ihailemassa rockin tahtiin tanssivia miehiä Rock the Ballet -esityksessä. Oli hienoa, vaikka show sisälti hieman vähemmän balettia ja hieman enemmän hunkseja kuin luulimme.

Yhden yön valvoimme Ismon kanssa Niagarassa Cinema Dromen kauhuleffoja katsellen. Lisäksi viime perjantaina kävimme Museoiden yössä katsastamassa Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttelyn.

Vappuna juhlimme Ismon ja minun synttäreitä perinteisellä kokoonpanolla ja peinteisellä kaavalla, johon liittyy sauna, ruoka, lautapelit ja huonot jutut. Tällä kertaa pukukoodina oli hassut päähineet. Kuvia tulossa joskus kun on aikaa käydä ne läpi.

Kyllästymisen myötä nenäkoru lähti muuten veke ja tilalle tuli medusa. Tykkään. Ja nyt olen nähnyt lapsuudenidolini Kaija Koon livenä. Hieno täti, vaikka keikka olikin vähän laimea.

Huhtikuun leffat:
An eye for horror
Tropa de elite
The Collector
Tokyo gore police- Huippusekoilua!
The red badge of courage
Marionettien elämästä

Black Swan – Tämä oli niin ennalta-arvattava, lattea ja mukasyvällinen että päähän sattuu. Ahdistusta ei vissiin voi näytellä muuten kuin hengittämällä katkonaisesti ja syvään ja olemalla säikky. Päähenkilön perhetarinakin oli niin stereotyyppinen että oksettaa. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että katsoin leffan Niagarassa, joten en maksanut siitä kuin 5 euroa.

The Killing
I spit on your grave
Devil’s playground
Pieces – Mahtava!
Xtro
Robogeisha – Tää oli kanssa huippusekoilua.
Geishacop
Deadly outlaw rekka
Sweatshop
Vuosi elämästä – Aika raadollinen ja monitasoinen. Tykkäsin.
Vettä elefanteille
Leaving Las Vegas
On the beach – Nyt tulee taas tätä mussutimussutia, mutta kun se kirja on niiiiiiiin paljon ahdistavampi. Vaikkei tääkään huono ollut.
Linnut (uusinta)
Köysi (uusinta)
Psycho (uusinta)
Jackie Brown (uusinta)

Olen ehtinyt aloittaa vuoden kulttuurielämän käymällä Tuulikki Pietilän kuvanäyttelyssä ja katsastamalla siinä sivussa joitain muitakin näyttelyitä. Tosin on pakko myöntää, että valokuvat ovat silti enemmän minun juttuni.

Sannan kanssa pyörähdimme luistinradalla leikkimässä taitoluistelijoita.

Minun ja Kimin tilaama Maailman Siistein Lautapeli saapui:

Siinä taistellaan zombeja vastaan, voisiko mikään olla parempaa?

Pitkän tuskailun ja pähkäilyn jälkeen päätin tehdä hiuksilleni jotain, mitä ne eivät ole vielä koskaan kokeneet:

Isoin uutinen lienee kuitenkin se, että sain työharjoittelupaikasta töitä. Osa-aikatyö on helppo yhdistää koulun kanssa eikä kesätöistä tarvitse kantaa huolta.

Vantaan Onnelassa kävin katsomassa Scooteria kera Amalian, Minnan, Matin ja Antin. Keikka oli hyvä, mutta järjestäjä oli kyllä mokannut pahemman kerran: lippuja myytiin niin paljon, etteivät kaikki edes päässeet näkemään bändiä ja poliisi keskeutti keikan (keikka onneksi jatkui keskeytyksen jälkeen). Eli ei tarvitse Onnelaan mennä toiste keikkaa katsomaan, lisäksi asiakaspalvelu oli niin töykeää, että meinasi hermo revetä. Mutta jätettäköön kuitenkin ensimmäiseksi muistoksi aiheesta se, että Scooter soitti vain hyviä biisejä ja tanssin itseni kirjaimellisesti kipeäksi; jalat ja vatsalihakset ovat vieläkin hellinä.

Tammikuun leffat:

Pink Flamingos – Piyihän se tämäkin vuosi aloittaa jollain hämmentävällä leffalla.
Batman the Movie
There will be blood
Pahan kosketus
mutta… kuka murhasi Harryn?
Wilderness (uusinta)
Kasvattitytön tarina
Color me blood red
Tyttö sinä olet tähti
MPD-psycho
Lötköjen yö
Spawn
Puhallettu 60 sekunnissa
Zandalee
Säämies
The haunting in connecticut
Over the top
Hei pussycat
Pelimiehet
Enoni on toista maata
Black magic rites
Adaptation
Pandoran lipas
Kylä (uusinta)
Lystikäs kirjeenkantaja
Emmanuelle and the last cannibals
Fido (uusinta)
Deer Hunter
Twin Peaks, kausi 1
Blue velvet (uusinta)
Maanalainen armeija iskee jälleen, kausi 1
What?
RocknRolla
Rembrandt
Tähti on syntynyt

Niin, ja Peto täytti tänään 3v!

Vuonna 2010 keräsin aikuispisteitä käymällä museoissa normaalia enemmän, aloittamalla todellisen teenjuonnin, vakiinnuttamala kuntosaleilun osaksi arkea ja sisustamalla kodin lähes valmiiksi. Aloitin myös vakavat haaveilut minun ja Ismon omasta asunnosta. Vietin joulun ensimmäistä kertaa Tampereella, ruokin oravia ja meillä oli hienoimmat synttäribileet koskaan; pukukoodina viikset. Oman maan rajojen sisäpuolelta poistuin Lontooseen. Valitettavasti vuosi 2010 oli myös kaksien hautajaisten vuosi.

Loppuvuodesta Kim ja Amalia muuttivat naapuriin, mikä teki tästä myös ennätyksellisen leffojen katselemisvuoden, Valokuvasin vähemmän ja luin enemmän; 148 kirjaa.

Määrän suuruus johtuu osittain siitä, että aloin taas lukea runoja enemmän, ja runokirjoista monet ovat aika lyhyitä. On minulla toki ollut aikaakin lukemiseen enemmän kuin yleensä, kun koulua on ollut niin vähän. Nopealla vilkaisulla nostaisin vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista esille ainakin seuraavat: Sari Näreen toimittama Ruma sota, John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot ja Claudie Gallayn Tyrskyt.

Tyrskyt oli taas yksi hyvin kauniisti kirjoitetuista merenrantakuvauksista. Minulla ei ole mitenkään erityistä, romanttista suhtautumista mereen. Silti olen koko ikäni pitänyt kirjoista joiden tapahtumapaikka on meren läheisyydessä. En ole mikään metsässä samoileva luonnosta elämänilonsa ammentava ihminen (päinvastoin, mikä tuli todetuksi kun kesällä koitin käydä mummun kanssa poimimassa marjoja), mutta vesisade, suot, järvet, meret ja joet koen itselleni läheisiksi. Sitä paitsi useat veden läheisyyteen sijoittuvat kirjat ovat mielestäni jotenkin herkästi kirjoitettuja. Majakoihin minulla sen sijaan on vähän sellainen haaveksiva suhtautuminen. Enkä ole edes ikinä käynyt yhdessäkään. Olen tosin ajatellut korjata sen asiantilan ensi kesänä.

Keikoillakin tuli käytyä aika harvakseltaan, toisaalta näin kuitenkin yhtyeen, josta en ollut uskaltanut edes uneksia, eli Nekromantixin. Muita hienouksia olivat Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Leonard Cohen uudestaan ja Ulver. Bändeistä eniten kuuntelin The Smithsiä (ylläri), The Heartburnsia ja Ladytronia. Uusia löytöjä oli Frank Zappa, Bloodsucking Zombies From Outer Space ja Blue Foundation.

Elokuvia tuli tuijoteltua 351, joista uusintoja oli 30. Katsoin aika paljon toimintaleffoja ja film noiria. Mieleen jäivät ainakin Stalker, Four Lions, Moon ja Rope. Rakastuin Charlie Chapliniin.

Vielä lopuksi joulukuun elokuvat:
Katsastus
Sleeper
Mary Shelley’s Frankenstein
Ichi the killer
Con air
Noidan kirot
Titanic 2
Iivana julma, osa 1
Walking dead, kausi 1
Talo numero 17
The Day the world stood still (1951)
Cat in the brain
Kevät koittaa Hitlerille
Frostbite
Ollako vai eikö olla
General Idi Amin Dada
Big heat
Rare exports
Dyyni
Double idemnity
Blade runner
Vampyr
Mascot
MPD-psycho osa 1
Four lions (uusinta)
Ronin
Barfly
Naisten kaupunki
Liikenne
Laskettu aika
Monkey shines
Kasvoton kauhu
Riemuloma Rivieralla
Kummisetä 2

Muutama viikko sitten vietin iltaa entisten TAMK-luokkalaisten kanssa ja oli kyllä ihan huippua. Sitä paitsi sain paikalle oikeita palomiehiä, ihan pillit päällä tulivat autoilla paikalle. Koko episodi siis vain siksi, että kaverin uunin tuuletusaukko tai mikä lie, ei vetänyt ja kun avasin uuninluukun ottaakseni sieltä patonkeja ulos, niin sieltä tuleva savu sitten käynnisti hälyttimen. Eikä sitä hälytintä saanut itse pois päältä (opiskelijasolu, niillä on varmaan joku sopimus palolaitoksen kanssa). Oikein hieno kokemus, en ole ennen nähnyt useampaa palomiestä niin läheltä.

Koko tämä ulos lähteminenhän on oikeastaan ihan karannut käsistä, kun sitten viime viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa tanssimassa Rumassa. Ja lokakuussa olisi pari keikkaakin, mitkä pitäisi käydä katsastamassa. Aika pelottavaa liikkua näin paljon kotoa pois.

Sain työharjoittelupaikan kirjakaupasta. Pääsen kokeilemaan kassaneitinä olemista ja olen hommasta aika innoissani. Innoissani olen myös John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään -kirjasta. Tai oikeastaan koko kirjailijasta. Aika vähän minulla on lempikirjailijoita, mutta tämä herra lisättäköön sille listalle nyt virallisesti. Ja hänen loputkin teoksensa voisi suomentaa aika nopealla tahdilla, eikös vain? Toinen lähiaikojen hieno kirja oli Enrique Morielien Ajattoman kaupungin varjot, kaunis kuin mikä.

Syyskuun leffat:

Stand
Irreversible (uusinta)
World Trade Center – Vittu mitä paskaa! Voi nyyh ja kyynel kun on rankkaa, ja huomaatko jatkuvasti soivan viulumusiikin? Nyyhkyvasara iskee.
Snake Eyes
Duck Soup – Oikein miellyttävä.
Calamari union – Hyvää suomalaista komediaa.
Gozu
Ghost busters (uusinta)
A Serbian film
Syntinen kääpiö
Visitor Q – Aivan mieletön! Ihan kirjaimellisesti, mutta myös kuvaavasti.
Ghost Busters 2 (uusinta)
Päiväni murmelina
Diktaattori
Coraline
Murder my sweet
Don’t look now
Citizen Kane
Moon – Kaunis.
Happiness of Katakuri
Rambo – On se Rambo kyllä kova jätkä, nyt sen tiedän.
Legion
Mahtavat Ambersonit
I love you, I don’t
Thundercrack!
Rambo 2
Rambo 3
Lord of War (uusinta)
Demons
Rambo 4
Inside
Kuolema saapuu yöllä
Detour
Bride of Frankenstein
House of Frankenstein
Hot Shots 2
Waltz with Bashir – Viitaten sekä tähän että Persepolikseen: animoidut, oikeisiin kokemuksiin perustuvat elokuvat koskettavat paljon helpommin. Johtunee siitä, ettei kuvissa ole silloin näytteleviä henkilöitä ja siksi tilanteet tuntuvat paljon luotettavammilta.
Son of Frankenstein
The Ghost of Frankenstein
Pirates of the Silicon Valley
What ever happened to Baby Jane?
Pirulliset
Zapruder film of Kennedy assassination
Kaulakorun kahleissa
Persepolis
Bronson
Kuulustelu
Dracula – Verevä vainaja
Face off
Requim for a vampire
Seitsemäs manner – Tässä oli sitä jotain.
The Holy Mountain
The Protector – Järjettömän kauniita kuvia siitä, kun pistetään tyyppejä lihoiksi kunfulla.
Machete – Tässä toimintaelokuvassa oli kaikkea sitä, mitä The Expendables laittoi odottamaan, mutta mitä se ei tarjonnut.
Suden aika
Lihaa + verta
Taxi driver
Born to kill
Paholaisen asianajaja
Tahraton mieli (uusinta)

Kuvia.

Ala käyttää nahkatakkia, saappaita ja kaulahuivia – check
Palaa musiikillisille juurillesi, eli ala kuunnella taas Danko Jonesia, Sweatmastersia, Ramonesia, Au Pairia jne. – check
Käytä sisällä villasukkia – check
Juo teetä joka ilta – check

Elokuun leffalista:

The Legion of the Dead
Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika
Vuohia tuijottavat miehet
Stuntman
One eyed monster
Young love
Kultakuume – Ei se Kummeli, vaan se Chaplin <3
The Kid
Kick ass
Four lions - Aivan mahtava satiiri terroristeista! Ei mitään pehmeää pikkuilkeilyä, vaan kunnollista mustaa huumoria ja silti niin sympaattiset henkilöt.
The notorious Betty Page
Masters of horror: pick me up
Knowing
The Expendables - Nojaa, onhan tätä paljon parempiakin nähty. Turhan paljon käytetty salamaleikkausta, ei oikein ehdi nähdä, että mitä tapahtuu, lähinnä vain tietää, että nyt ammutaan ja nyt räjäytellään. Kyllähän sen silti kerran katsoi.
Tesis
Ritari siniparta - Ehkä paras Chaplin, mitä olen nähnyt tähän mennessä.
Dedales
Silent running
Last Action Hero
Valkoinen nauha - Tästä riittäisi varmasti pohdiskeltavaa useasivuiseen syväanalyysiin ihmisten pahudesta, sodan enteistä ja lasten viattomuudesta, mutta itse pidin elokuvasta eniten sen koruttomasta tavasta kuvata kylän asukkaiden elämää ja salaisuuksia maailmansodan kynnyksellä.
Pasila, kausi 1 (uusinta)
Fargo
Miller's crossing
Merirosvoradio - Hyvää musiikkia, kivoja vaatteita ja brittiaksentilla puhuvia charmikkaita miehiä. Mitä muuta elokuva muka vaatii?
Crank (uusinta)

Tämän ja kirjalistan mukaan voisi luulla, etten tee muuta kuin lue ja katsele elokuvia. Eikun, hetkinen...

No, onhan tässä menneinä viikkoina käyty museossa, kerran melkein mentiin Sannan kanssa tanssimaan Klubille, tänään vietin aikaa Katjalla ja Kim & Amalia ovat lusmunneet meillä. Tuota viimeistä ei kyllä ehkä lasketa, koska yhdessä viettämämme aika kulminoituu lähinnä kortinpeluuseen, elokuviin ja hassuihin nettivideoihin.

Tykkään syksystä. Vesisateestakin.

Kotieläinpuistossa kävimme pällistelemässä eläimiä ja pohdimme nyt Ismon kanssa, että pitäisikö Pedolle hommata lemmikiksi marsu. Huvittavaahan on, että ne marsut on suunnilleen Pedon kokoisia, niillä on vain lyhyemmät jalat ja korvat. Toisaalta olen itse sitä mieltä, että Peto tykkäisi ehkä enemmän ponista tai aasista.

Helsingissä oli Leonard Cohenin keikka, joka toimi tälläkin kertaa loistavasti, vaikka totta kai se ensimmäinen kerta muutama vuosi sitten oli jotenkin paljon kohtalokkaampi. Kappaleet oli mielestäni sovitettu paljon menevimmiksi kuin viime kerralla, mikä toi ihan hyvää vaihtelua muuten hyvin samantapaiseen ohjelmaan. Yöllä Helsingistä poisajaminen tuotti aluksi vähän haasteita, mutta Kimin ja Amalian kanssa löysimme lopulta sen oikean reitin Tampereelle. Yön pimeydessä on helppo tehdä u-käännöksiä.

Samalla viikolla menimme uudestaankin Helsinkiin (nyt pakkasimme myös Ismon mukaan), tällä kertaa ihastelemaan Ulveria Flowssa. Päädyimme myös Helsingin yöelämään; pakkohan Pyhän Urhon pubiin oli mennä. Seuraavana päivänä menimme päivänäytökseen katsomaan Four Lionsin, mitä täytyy kyllä suositella kaikille. Loistava satiiri itsemurhapommittajista. Harvassa ovat onnistuneet komediat, mutta tämä oli kyllä sellainen.

Sannan ja Minnan kanssa matkustimme päiväksi Turkuun, päämääränä oli Turun linna. Aloitimme ensin ihan varsinaisella opastuskierroksella ja sitten vielä pyörimme keskenämme linnassa. Opin mm. että hulluuden voi parantaa hyvin helposti:
Ajetaan tukka pois ->. Otetaan kukko -> Avataan kukon maha, vedetään suolet ulos -> Laitetaan sisälmyksetön kukko päähän kuin pipo -> Hulluus paranee niin kauan kuin kukko on lämmin.

Kyllä, minulle jäävät historia -aiheisilla kierroksilla päähän kaikista tärkeimmät asiat…
Koska Ismo oli kieltänyt, en puhunut kenenkään turkulaisen kanssa. Linnasta lähtiessämme päädyimme umpikujan tapaiseen ja saimme turisteilla oikein kunnolla, kun lunttasimme kartasta, että mihin pitää mennä. Tai siis Sanna ja Minna lunttasivat, minä vain katselin vierestä.

Ismolla ja minulla oli niin ikään 6. vuosipäivämme. Tämän voi siis lukea niin, että on joku hyvä syy mennä ulos syömään hienosti ja tulla sitten kotiin katsomaan Last Action Heroa. Samana yönä tyhjensimme parvekkeen huonekasveista, sillä yöt alkavat viiletä, enkä halua että rakkaat pikkuvihreät paleltuisivat. Parveke on nyt hyvin aution oloinen, ja syksyn tuntu on jotenkin paljon lähempänä. Toistaiseksi kyllä pidämme parvekkeen ovea auki päivisin, koska Peto tykkää oleilla parvekkeella.

Nyt olemme käyneet myös tutustumassa elokuvateatteri Niagaraan ja kokemus oli hyvin miellyttävä. Täytyy ottaa tavaksi seurata, että mitä siellä pyörii, pääsee vähän halvemmalla katsomaan elokuvia ja lisäksi sellaisiakin, jotka eivät ole valtavirtaa varten massatuotannolla tehtyjä. Mistä puheenollen täytyy kyllä ylistää Yleä hiukan, tänä kesänä olen katsonut paljon vanhoja scifi-klassikoita, kiitos Teeman.

Lukemisessa olen aloittanut pikkuhiljaa etenevän urakan: luen jokaisen kirjastopinon päätteeksi aina yhden kirjan omasta hyllystäni. Suunnitelmisa on siis lukea seuraavan vuoden aikana kaikki omat kirjani läpi, sillä en ole koskenut niihin pitkään aikaan. Olen myös pitkästä aikaa innostunut runoista, mikä tuo kivaa vaihtelua lukemiseen.

Koulukin alkoi. Eikä kovin rankasti. Ennen joulua on kuukauden työharjoittelu ja sen lisäksi on vain 25 päivää lähiopetusta. Muuten saan tehdä hommat kotona verkko-opintoina omassa rauhassa. Tykkään.

Kuvia.

Disney-elokuvista ehdottomasti suurin suosikkini on aina ollut Pieni Merenneito, vaikka siinäkin niitä noloja kappaleita piisaa. Näin vanhemmiten olen vain alkanut pohtia, että olenko aina pitänyt siitä leffasta vain siksi, että Arielilla on upeimmat hiukset ikinä (No hei, ne on punaiset, pitkät ja paksut. Ja punaiset. Mainitsinko jo, että ne ovat punaiset, sellaisen juuri oikeansävyisen punaiset?).

Scissor Sistersin uusin levy ei edelleenkään ole noussut kestosuosikiksi, mutta kyllä se useamman kuuntelukerran jälkeen jo aika hyvältä alkaa vaikuttaa. Vakava se silti edelleen mielestäni on (ei toki lyriikoiden puolesta). Vakava siis Scisor Sistersin levyksi. Jotenkin siitä puuttuu mielestäni sellainen hilpeän ilkikurinen meininki, mikä taas aiemmalla levyllä oli läsnä koko ajan. Tässä voi siis olla se kompastuskiveni: vertaan uutta levyä koko ajan aiempaan. Lähinnä varmaan siksi, että tykkään Ta-Dah -albumin pikkuilkeistä kappaleista ihan hurjasti. Silti, ei saisi verrata. Paha Maria. Tuhma. Hyi, häpeä. Alappas nyt tykätä siitä uudesta levystä ihan tosissasi. Ja minähän haluan tykätä siitä kovasti. Jatkan siis harjoittelua.

Yksi päivä kun menimme Ismon kanssa kauppaan, kirosi sellaisen katukappelin sisäänheittäjä Ismoa sanoilla: “Painu sinä saatanasi luo”. Mielenkiintoista. Ismolla oli yllään Medeian paita, jonka kuva ei oikeastaan ollut edes kovin provo (ei siis väärinpäin käännettyjä ristejä, ei kuvia vanhasta vihtahoususta yms.). Herttaisia nuo kristityt. Jos kyseinen nainen olisi ihan vaan tullut nätisti kysymään, niin olisimme voineet kertoa, ettei meillä ketään saatanaa ole eikä palvota. Mutta mites se nyt Raamatussa sanottiinkaan: “tuomitkaa, että teidätkin tuomittaisiin” eiku…

Viikonloppuna vietimme Minnan ja Matin kanssa meillä kiihkeän yön katsellen elokuvia. Seuraava ilta oli sitten jo rappiomeininkiä: menimme terassille pelaamaan korttia, siitä grillille ja sitten meille yöllä (YLLÄR!) katsomaan elokuvaa.

Lomaa on jäljellä kuukausi ja minulta alkavat päivät loppua käsistä, kun on niin paljon tekemistä vielä.