Sain siis näytöstä täydet. Aikaa siitäkin on toki jo vierähtänyt tovi, nyt olen taas istunut koulun penkillä, mutta muutaman viikon päästä alkaa kevään viimeinen harjoittelujakso. Koulumatkalla koin jännittävän tapahtuman: poliisi vei vääriä lukemia puhaltaneen bussikuskin pois. Lisäksi olen käynyt keilaamassa ja ihastelemassa H.R. Gigerin synkkiä luomuksia Tampereen taidemuseossa.

Jokakeväinen “vituttais jos kiinnostais” -olo on taas iskenyt. Haluaisin vain olla kotona peiton alla lukemassa, mikään muu ei oikein kiinnosta. Paitsi sisustaminen. Pääni pursuaa ideoita. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Ikeaan noutamaan uudet kirjahyllyt. Haaveilen jo nyt, kuinka vaivattoman kasaamisen jälkeen saan asetella kirjat ja leffat ja levyt hienosti hyllyyn ja kuinka olohuoneemme sen jälkeen näyttää suoraan unelmistani repäistyltä täydellisyydeltä. Todennäköisesti karu todellisuus läimäisee minua kasvoille jo kokoamisvaiheessa (vaivattomuus tuskin lienee päivän sana siinä vaiheessa) ja kerään romahtaneen unelmani sirpaleita nyyhkien, kun huomaan, ettei olohuoneemme muutu nykyistä valoisammaksi ja tilavammaksi sisustuslehti-ihmeeksi vain uusien kirjahyllyjen myötä. No, olen kaikesta huolimatta pelottavan innoissani.

Olen kevätauringon sokaisemana myös alkanut kuvitella, että kesä tulee ihan kohta ja siksi kylvin parveketomaatin siemeniä. Ne eivät vain ole tahtoneet itää, vaikka olen käynyt huutamassa niille joka päivä kannustavia sanoja, kuten “kasvakaa nyt, pikkuperkeleet”. Tomaattia niistä tuskin saan, mutta komeaan puskaan niissä voisi olla ainesta. Ajattelin syöttää sen komean puskan Pedolle sitten loppukesästä, ehkä siemenet lukivat ajatukseni, eivätkä halua siksi kasvaa.

Luin Ruma sota -kirjan ja tykkäsin kovasti. Kirjassa käydään talvi- ja jatkosodan vaietumpi puoli läpi, mutta siinä ei kuitenkaan moralisoida ja saarnata. Lisäksi loppupuolella on hieno lainaus:

“Haluaisin sanoa, että kyynillisyyteni on tietyssä mielessä näennäistä; se on ainoastaan varoitusta, että ihmisen pitää järjen ja kohtuuden rajoissa ajatella omilla avoillaan, että ihmisellä on velvollisuuksia myös omaa itseään eikä ainoastaan muita ihmisiä kohtaan, että ihmisen on kerta kaikkiaan opittava ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan sellaisenaan uskomatta mitään, mitä hänelle sanotaan. Se on ainoa mahdollisuus, jotta maailmassa kehittyisi välttämätön omin aivoin ajattelevien ihmisten luokka. Ihmisten, jotka pystyisivät arvostelemaan mielipiteitä, joita heille syötetään, omaksumaan ne itsenäisesti ja kehittämään niitä tarpeen vaatiessa.

Kaikkia ideologioita ja kiihkoa on ehdottomasti ja jyrkästi epäiltävä ja ihmisen opittava ajattelemaan omin aivoin.”

- Mika Waltari
Amen. Entisenä sotapropagandan tekijänä herra tiesi mistä puhui.

Saan Lontoo-kuvatkin ehkä nettiin vielä joku päivä.

Luin yhdestä lehdestä semmosen tytön haastattelun, joka työskentelee miesvaltaisella alalla. Jutussa ärsytti ihan hirveästi se, että kyseinen tyttö kertoi pärjäävänsä miesten kanssa, koska on itekkin aika karski ja huumorintajuinen. VITTU! Ei miesten kanssa tarvitse mitenkään erikseen “pärjätä”, miehetkin on ihan ihmisiä, yksilöitä, joista jokainen käyttäytyy omaan tapaansa. Lasten kanssa pitää “pärjätä”, koska niitä pitää osata komentaa, opastaa yms. mutta ei vittu aikuisten ihmisten työympäristössä ole mitään “pärjäämistä”, joko tulet toimeen erilaisten yksilöiden kanssa tai et.

Sitten vielä se, että korottaa itsensä jotenkin paremmaksi sillä, että on jotenkin “jätkämäinen” ja karski. Tuollainen asenne ei kerro muusta kuin oman sukupuolensa halveksunnasta (vai miksi muuten pitäisi korostaa olevansa hyvä jätkä, miksei hyvä mimmi kelpaa?). Sitä paitsi ihan huomionarvoinen seikka on sekin, ettei sukupuoli määritä sitä, onko jotenkin karski tai huumorintajuinen. ARGH!

Tässäpä teille muuten kuva joogaavasta pupusta:

Kuvasta ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla käy ilmi, että se oli tosi omituisessa asennossa, vähän kupruilevan näköisesti ja selvästi jännittyneenä. Se on kuitenkin tehnyt tuota ennenkin ja sen jälkeen se aina venyttelee eri suuntaan, joten se selvästi harjoittaa jollain pupujoogaliikkeellä itseään. Peto siis tosiaan pysyy tuossa hassussa asennossa pitkään, se ei selvästikään ole mikään välivaihe makuuasennosta nousemiseen.

Tässä vielä normpipupu:

Sitten vielä meemi. Spämmään nyt kerralla kauheasti kaikkea.

Mitä vapaus on? Sitä kun uskaltaa olla niin kuin on.
Uskotko rakkauteen? Ei se mun mielestä mikään uskon asia ole.
Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Ei ole kukaan ainakaan tullut ilmottautumaan.
Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi? Ei.
Oletko koskaan ihastunut ystävääsi? No siitä tämä nykyinen suhde alkoi.
Pelkäätkö sitoutumista? Silloin muinoin.
Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija? No jos on ollut, niin hyvin olen salaiseksi onnistunut pelottelemaan.
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? No en tasan.
Millainen rakastettusi pitää olla? Ismo käy oikein hyvin.
Rakkaus vai raha? Rakkautta on jo, joten otan rahat.
Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri? Ei kiitos.
Hedelmä vai suklaa? Molemmat.
Pepsi vai Cola? Ihan sama, kyllä mä sen juon.
Villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla? Villit illat meillä kotona?
Värilliset vai mustavalkokuvat? Ei pysty.
Oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos? Miksi olisin hiippaillut ulos?
Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Joo.
Oletko koskaan tehnyt jotakin, mitä kadut? Enpä juuri.
Oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä? En.
Oletko koskaan nukkunut vastakkaisen sukupuolen kanssa samassa sängyssä? Olen. Olen nukkunut samassa sängyssä myös samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihan kauheeta!
Oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana? Toki.
Oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa? Olen.
Oletko lentänyt ulos baarista? En osaa lentää.
Oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi? Lähes päivittäin.
Oletko iloinen? Sillai rauhallisella tavalla.
Oletko kynttilöiden polttaja? Joo. Palaa paremmin kuin kirkot.
Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä? Joo.
Syötkö mieluummin suklaata vai lakritsaa? Suklaata.
Aterioitko usein pikaruokaravintoloissa? Toisinaan.
Oletko aggressiivinen ollessasi tietokoneella? Olen aggressiivinen vähän missä sattuu.
Omistatko lemmikkejä? Pupu!
Saatko hiuksesi helposti sellaisiksi kuin ne haluatkin? Aika harvoin mietin tukkaani.
Onko sinulla ystäviä? Faneja.
Mielipiteesi Euroviisuista? Ihan sama.
Auttaako musiikki oikeasti sydänsuruihin? Ehkä vähän.
Oletko suorasanainen vai kiertelijä? Suoraan vaan!
Oletko ujo? En.
Kenelle olet soittanut viimeksi? Iskälle.
Kenelle olet vastannut viimeksi? Marialle.
Missä olet nukkunut viimeksi kun et nukkunut omassa sängyssäsi? Mummulassa kai.
Koska viimeksi ilmaisit tunteesi jollekin ja miten? Lässytin pupulle samalla kun silitin sitä.
Oletko vahva? Maailman vahvin nalle.
Minkä värinen paita päälläsi on nyt? Punamusta.
Lempielokuva? Onhan niitä.
Sano kolme asiaa, jotka teet joka päivä? Palelen, kiroilen, juon vettä.
En jaksa odottaa että… jaksanpas.
Milloin viimeksi näit äitiäsi? On siitä useampi viikko.
Kuka sai sinut rekisteröitymään Facebookiin? Ismo.
Mitä söit eilen illalla? Juustohampurilaisen.
Katso vasemmalle, mitä näet? Seinän.
Milloin viimeksi olit tosi vihainen? Hämmentävää kyllä, siitä on vissiin jopa useampikin päivä.
Viimeisin henkilö, jonka näit? Ismo. Näen sen nytkin.
Viimeisin kappale, jonka kuuntelit? Nick Cave – Do You Love Me? (Like I Love You)
Mitä huomenna suunnitelmissa? Työharjoittelua ja sitten päikkärit ja sitten uimaan ja sitten leivon.
Tavoite humalatila? En humaltele.
Mistä et pidä? Voi kuules…
HALUAISIN…

Olla? Rahakkaampi.
Juoda? Appelsiineista puristettua mehua.
Saada? Kenkiä.

ONKO/OLETKO…

Itsepäinen? Ehkä vähän.
Ilkeä? Joskus.
Viisas? En aina.
Hyvä koulussa? Olen.
Tylsä? Nääh.
Sinulla lainkaan tapoja? Hyviä ja huonoja.
Sinulla pelkoja? Pelkään kuollakseni vauvoja.
Mitä kaikkea olet suunnitellut kesäksi? Vastahan se meni.
Lause/sana jonka sanoit viimeksi? “Noi paketit on nyt tossa kuukauden”
Yksinäinen? En.

Tässä teille taas aasinsilta siihen, että olen viihtynyt työharjoittelussa oikein mainiosti. Olen todella aikuisten oikeasti löytänyt oman alani, kirjojen kanssa näpertely ja kaikki se oheistoiminta (kuten asiakaspalvelu) tuntuu niin luontaiselta, ettei tosikaan. Toki amiksessa riittää myös asiakkaita, jotka saavat minut ihmettelemään teinien järjenjuoksua:

Millainen vatipää pitää olla, että pitää epäreiluna sitä faktaa, että jos rikot kirjaston aineistoa, olet korvausvelvollinen? Eikös korvausvelvollisuus ole nyt jotenkin ihan maalaisjärjen mukainen juttu, ihan sama mistä lainaa ja mitä? Minun vikani ei myöskään ole se, jos idiootti ampaisee paikalle 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja siksi tulee – oho katos miten se nyt sillai – vähän kiire, kun ei ole aiemmin käynyt lainaamassa, ja ne henkilökohtaiset tiedot pitää sinne tietokoneelle viedä.

Parasta on vielä se, että joku tästä ääliöryhmästä ihmetteli, että miksei sitä aineistoa vaan saa viedä mukanaan, että miksi pitää jotain tietoja täyttää. Ja jostain syystä se vitun hokeminen ei ainakaan nopeuta asiakaspalvelua, jos naisen alapään mainitsemisen joka toisena sanana sijaan vain kuuntelisi, mitä minulla on kysyttävää ja kerrottavaa, olisi ehkä mahdollista saada haluamansa asia lainaan samana päivänä, eikä vasta pari päivää myöhemmin.

Viime lauantaista muodostui yllättävän mainio, ensin olin kaverin synttäreillä ja sitten Oonapoona soitti ja kertoi olevansa Tampereella. Luulin ensin, että ehditään nähdä vain melko pikaisesti, mutta kaiken kaikkiaan ilta päätyi saunomisen ja autoajeluiden jälkeen siihen, että sain tuon ihanan tytön meille yöksi. Oli aivan mahtavaa saada pitkästä aikaa olla ihan rauhassa ja jutella kaikesta ja ajella yöllisiä autoteitä pitkin. Olen aika umpimielinen ihminen mitä tulee omiin tuntemuksiini, mutta edelleen Oonalle pystyn puhumaan oikeasti ihan mistä vain. Välimatka saattaa harventaa yhdessäolon määrää, mutta sen laatuun se ei ole pystynyt vaikuttamaan.

On tässä ehditty pitämään varsin onnistuneet tuparit, voitin keilauksessa, leivoin elämäni ensimmäistä kertaa korvapuusteja (Katjan ja MariaS:n tiukassa valvonnassa), leikimme Kimin ja Amalian kanssa meillä (leikin nimi oli taas “katsotaan leffoja ja auotaan päätä toisillemme”) ja tänään teimme Ismon kanssa leipäkoneella hyvää leipää. Näyttäisi myös epäilyttävästi siltä, että syyslomallekin on ihan muutakin tekemistä kuin kirjoihin hukuttautumista.

En muuten kykene ihan ymmärtään Obaman Nobel-palkintoa. Toki herra on hyviä asioita aloittanut ja luonut toivoa, mutta ei Nobelia minusta voida antaa jostain sellaisesta kuin toivon luomisesta, kyllä se kuuluisi saada ansiokkaasta elämäntyöstä rauhan eteen. Vaan tällä mennään, ei tämä raivon partaalle minua ajanut, toisin kuin se, ettei Suomessa parodia enää kuulu sananvapauden piiriin. Effillä oli aiheesta hieno artikkeli. Haluan myös jakaa kanssanne Kansanedustajien mustan listan.

Syyskuussa katsoin elokuvia:
Foxy Brown – Viihdehienous
Monty Python’s Flying Circus season 1, 2 (uusinta)
Inglourious Basterds
Mies ja alaston ase (uusinta)
Mies ja alston ase 2 1/2
Talven valoa – Yksi hienoimmista Ingmar Bergmanin leffoista
Veronikan kaksoiselämä
The fearless vampire killers – Hauska
Coffy – Viihdehienous tämäkin
District 9 – Ihan sysipaska, kliseinen ja ennalta-arvattava
Gran torino – Toimii!
Cruising – Al Pacino esiintyy homokyttänä, voiko muka olla parempaa?
Small town folk – Niin uskomattoman huono, että onkin aikaa kun on katsonut näin kamalaa kuraa. Aika Tappaa on varmaan ollut viimeisin samalle tasolle yltävä, ja siitä on aikaa.

- Rusinat pullasta -tyypit. Tiedättehän, just se sääliö, joka kuvittelee, että voi lypsää yhteiskunnalta kaikki edut, mutta sitten kun itse pitäisi antaa jotain vastineeksi, niin johan alkaa kitinä. Maailmassa voi joskus joutua tekemään asioita, joita ei halua, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

- Koko kakku -tyypit (ruokalinja jatkuu). Muita loukkaava vajukki, jonka mielestä on esim. ihan ok pitää yllä parisuhdetta ja viettää samaan aikaan sinkkuelämää yhden illan juttuineen. No et vittu voi saada koko kakkua, valitse itsellesi sopiva pala ja niele se kyyneleiden kera!

- Tyypit, jotka kuvailevat itseään “ilkeän kiltiksi sosiaaliseksi eristäytyjäksi” tai muulla vastaavalla tavalla kertovat olevansa ihan kaikkea ja päin vastoin. Joo, meistä kukaan ei ole vain tietynlainen, mutta ei voi olla niin helvetin vaikeaa kertoa, että oletko enemmän hiljainen vai meluisa. Jos et osaa itsestäsi kertoa mitään järkevää, niin pysy sitten hiljaa, kukaan ei halua kuulla sinun olevan “just sitä mitä sä et ois musta uskonu, kun mä oon kato niin erilainen”. Et ole erilainen, olet perseestä.

- Tyypit, joiden mielestä eläin on söpöimmillään silloin, kun se tekee jotain ihmismäistä, tai tyypit, joiden mielestä eläin pitää saada mahdollisimman ihmismäiseksi. Se eläinten parhaus perustuu juuri siihen, ettei ne ole ihmisiä.

- Lääkärit, lääkärit ja vielä kerran lääkärit. Jonotat lääkärille pääsyä puoli päivää, jonka jälkeen lääkäri suuressa viisaudessaan kertoo, että paranet buranalla (vaikka tiputtaisit irti revityn kätesi lääketieteen ihmemiehen / naisen silmien eteen). Tästä neuvosta joudut vielä maksamaan, ja kahden päivän päästä huomaat olevasi taas jonottamassa, koska se burana ei saanut kättäsi kasvamaan takaisin.

- Ne salmiakkikuvioiset neulepaidat, joita mainostaa aina joku Ken-nuken näköinen sliipattu Anttilan kuvastomies. Sellanen paita oikein huutaa, että “Moi, olen aktiivisesti urheilua harrastava kokoomusnuori Espoosta”. Enkä todellakaan käy läpi, mikä kaikki sitten siinä on vikana, jos on aktiivisesti urheilua harrastava kokoomusnuori.

- Ihmiset, jotka kertovat mielipiteensä “ihan vain saadakseen aikaan keskustelua”. Sitten yleensä teilataan toisen osapuolen esittämät näkemykset miettimättä niiden sisältöä lainkaan. Haluan sanoa blogini tällaisesta toiminnasta irti, täällä lauotut mielipteet ovat korkeinta totuutta, jota kenenkään ei tarvitse tulla kyseenalaistamaan. Tämä ei ole mikään yleinen maailmanparannuspaikka vaan Oikeiden Mielipiteiden arkisto. Samaa mieltä saa olla.

Sitten muihin juttuihin.

Tänään oli hirmuisen mukava päivä, mummu ja isoveli pyörähti käymässä. Eilenkin oli itseasiassa kiva päivä heti ruotsintuntien jälkeen, käytiin Ismon ja MinnaMatin kanssa Ideaparkissa etsimässä Minnalle kenkiä. Ette varmaan arvaa miten kävi? Koulu maistuu edelleen, pitäisi vaan saada harjoittelupaikka, ja kaikkialla vastataan, että ei voi ottaa. On se kumma, kun ei ilmainen työvoima kelpaa. Maanantaina on kuitenkin ainakin yksi haastattelu koskien asiaa.

Lähdetään siitä, että olet saanut päässäsi muotoiltua ihan kokonaisen lauseen ja – ihmeellistä kyllä – saat sen ulos suustasi ihan selväsanaisesti. Voit taputella itseäsi olalle, kun olet niin rohkea, että ihan uskallat mielipiteesi kertoa, vaikkapa homoista ja maahanmuuttajista. Kerrot kuinka se ja se asia on väärin ja moraalisesti epäilyttävää, kaverisi ehkäpä vierellä hymistelevät myöntävästi ja kertovat kuinka hienoa on, että joku pohtii asioita vähän syvemmin. Olet varmasti oikeassa, huipentuuhan jäätävän looginen mielipiteesi perusteluihin siitä, ettet voi ymmärtää tällaista ja siksi sitä ei voi hyväksyä.

Ikävä vain, että “Minä en ymmärrä tällaista” ei ole perusteltu argumentti. Myöskään se, ettet voi hyväksyä asiaa, ei ole mikään perustelu. Perustelu on sellainen lause / sarja lauseita, jolla voit oikeasti näyttää toteen oikeana pitämäsi asian. Jos et salli joillekin ihmisille tiettyjä oikeuksia, koska sinusta se on väärin, mitä he tekevät, niin valitettavasti sinun henkilökohtainen suhtautumisesi asioihin ei tee toisten tekemisistä laittomia ja jollain tavalla vääriä. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia, myös niitä ihmisryhmiä, joita sinä et voi pikkusieluisuutesi vuoksi sietää.

Esimerkki 1: Sinusta pedofiilit ja homot kuuluvat samaan kammottavaan poikkeavuusryhmään, koska sinua puistattaa ajatus em. ryhmien tavoista toimia (ihan vain siksi, että päähäsi on taottu käsitys normaaliudesta, jota et tietenkään jonkin tekosyyn varjolla viitsi kyseenalaistaa). Valitettavasti tuomaristo ei ole vakuuttunut. Sen sijaan pedofilia on väärin, koska lapsen hyväksikäyttö voi aiheuttaa lapselle koko elämän kestäviä psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia. Homous ei ole väärin, sillä seksi sellaisten ihmisten välillä, jotka tietävät mitä haluavat, ei yleensä aiheuta vakavia henkisiä vammoja (ja kyllä, homous on muutakin kuin himoa, minulle se vain on niin itsestään selvää, etten asiaa tässä sen enempää pui). Ongelmia tulee sen sijaan siitä, että jotkut ahdasmieliset kanssaihmiset haluavat hankaloittaa homojen elämää.

Esimerkki 2: Mielestäsi tasa-arvo on jo toteutunut Suomessa. Sait lisäpontta tälle ajatukselle, kun luit iltsikan päivän kolumnista jotain sinne päin. Todella vakuuttavaa. Mitenköhän sitten selität armeijan, palkkaerot ja lapsista koituvien työelämäongelmien kasaantumisen naisten harteille, noin niin kuin alkupaloiksi? Ai, et mitenkään, kappas, johtuisikohan se siitä, ettet ole oikeasti perehtynyt asiaan sanomalehtiartikkeleita syvemmin. On ihan hyvä muistaa, että asioista kannattaa ottaa selvää, ennen kuin alkaa huutelemaan. Ja kyllä, minä olen vahvemmilla, kun viittaan lukemaani aineistoon, enkä luota ainoastaan keskustelupalstoilla nimimerkin TosiMies takaa huutelevan trollin mielipiteisiin. Kirjastoon voit kävellä myös sinä ja tutustua siellä sinua kiinnostaviin dokumentteihin. Katsotaan sen jälkeen uudestaan, että mistä kana pissii.

Ja jos et vieläkään osaa perustella oikeasti väitteitäsi, niin pidä turpasi tukossa ja käpälät irti näppäimistöstä. Mielipiteesi on väärä kuitenkin, eikä kukaan sitä edes tahdo kuulla.

P.S. Tämä kirjoitus ei koske “mansikkajäätelö on hyvää” -tyyppisiä mielipiteitä. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että miksi.