Kotieläinpuistossa kävimme pällistelemässä eläimiä ja pohdimme nyt Ismon kanssa, että pitäisikö Pedolle hommata lemmikiksi marsu. Huvittavaahan on, että ne marsut on suunnilleen Pedon kokoisia, niillä on vain lyhyemmät jalat ja korvat. Toisaalta olen itse sitä mieltä, että Peto tykkäisi ehkä enemmän ponista tai aasista.

Helsingissä oli Leonard Cohenin keikka, joka toimi tälläkin kertaa loistavasti, vaikka totta kai se ensimmäinen kerta muutama vuosi sitten oli jotenkin paljon kohtalokkaampi. Kappaleet oli mielestäni sovitettu paljon menevimmiksi kuin viime kerralla, mikä toi ihan hyvää vaihtelua muuten hyvin samantapaiseen ohjelmaan. Yöllä Helsingistä poisajaminen tuotti aluksi vähän haasteita, mutta Kimin ja Amalian kanssa löysimme lopulta sen oikean reitin Tampereelle. Yön pimeydessä on helppo tehdä u-käännöksiä.

Samalla viikolla menimme uudestaankin Helsinkiin (nyt pakkasimme myös Ismon mukaan), tällä kertaa ihastelemaan Ulveria Flowssa. Päädyimme myös Helsingin yöelämään; pakkohan Pyhän Urhon pubiin oli mennä. Seuraavana päivänä menimme päivänäytökseen katsomaan Four Lionsin, mitä täytyy kyllä suositella kaikille. Loistava satiiri itsemurhapommittajista. Harvassa ovat onnistuneet komediat, mutta tämä oli kyllä sellainen.

Sannan ja Minnan kanssa matkustimme päiväksi Turkuun, päämääränä oli Turun linna. Aloitimme ensin ihan varsinaisella opastuskierroksella ja sitten vielä pyörimme keskenämme linnassa. Opin mm. että hulluuden voi parantaa hyvin helposti:
Ajetaan tukka pois ->. Otetaan kukko -> Avataan kukon maha, vedetään suolet ulos -> Laitetaan sisälmyksetön kukko päähän kuin pipo -> Hulluus paranee niin kauan kuin kukko on lämmin.

Kyllä, minulle jäävät historia -aiheisilla kierroksilla päähän kaikista tärkeimmät asiat…
Koska Ismo oli kieltänyt, en puhunut kenenkään turkulaisen kanssa. Linnasta lähtiessämme päädyimme umpikujan tapaiseen ja saimme turisteilla oikein kunnolla, kun lunttasimme kartasta, että mihin pitää mennä. Tai siis Sanna ja Minna lunttasivat, minä vain katselin vierestä.

Ismolla ja minulla oli niin ikään 6. vuosipäivämme. Tämän voi siis lukea niin, että on joku hyvä syy mennä ulos syömään hienosti ja tulla sitten kotiin katsomaan Last Action Heroa. Samana yönä tyhjensimme parvekkeen huonekasveista, sillä yöt alkavat viiletä, enkä halua että rakkaat pikkuvihreät paleltuisivat. Parveke on nyt hyvin aution oloinen, ja syksyn tuntu on jotenkin paljon lähempänä. Toistaiseksi kyllä pidämme parvekkeen ovea auki päivisin, koska Peto tykkää oleilla parvekkeella.

Nyt olemme käyneet myös tutustumassa elokuvateatteri Niagaraan ja kokemus oli hyvin miellyttävä. Täytyy ottaa tavaksi seurata, että mitä siellä pyörii, pääsee vähän halvemmalla katsomaan elokuvia ja lisäksi sellaisiakin, jotka eivät ole valtavirtaa varten massatuotannolla tehtyjä. Mistä puheenollen täytyy kyllä ylistää Yleä hiukan, tänä kesänä olen katsonut paljon vanhoja scifi-klassikoita, kiitos Teeman.

Lukemisessa olen aloittanut pikkuhiljaa etenevän urakan: luen jokaisen kirjastopinon päätteeksi aina yhden kirjan omasta hyllystäni. Suunnitelmisa on siis lukea seuraavan vuoden aikana kaikki omat kirjani läpi, sillä en ole koskenut niihin pitkään aikaan. Olen myös pitkästä aikaa innostunut runoista, mikä tuo kivaa vaihtelua lukemiseen.

Koulukin alkoi. Eikä kovin rankasti. Ennen joulua on kuukauden työharjoittelu ja sen lisäksi on vain 25 päivää lähiopetusta. Muuten saan tehdä hommat kotona verkko-opintoina omassa rauhassa. Tykkään.

Kuvia.

3.6.
Voin kertoa, että on vaikea lähteä ajamaan autolla kohti Jyväskylää, jos auton toinen eturengas on tyhjentynyt yön aikana. Erinäisten säätämisien, Ernon tietojen ja hampurilaisaterioiden jälkeen pääsimme Kimin kanssa kuitenkin vain kaksi tuntia aikataulusta jäljessä köröttelemään Jyväskylään.

4.6.
Scooterin vauhdittamana päädyimme Matin kanssa mummulaan. Avattiin grillikausi ja itse aloitin myös henkilökohtaisen pihatyökauteni keräämällä puista lentäneitä oksia (Tiesin, että tulossa olisi nurmikon leikkuuta, joten ajattelin olla ovela ja keräsin sitä vaikeuttavat oksat pois. Oksia kyllä kerkesi tulla monta kertaa lisää, joten se siitä oveluudesta.).

Illalla kävin lenkillä montulla ja päätin lähteä suuntaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Lopulta tajusin polun hävinneen ja olevani keskellä minulle outoa aluetta. Vaan nättiä oli. Eikä ketään missään. Ja palattuani mummu kertoi, että aluella kuulemma liikkuu karhu. joten en saa enää mennä sinne.

5.6.
Selvisin hengissä serkun yo-julhista. Oli oikeasti mukavaa tavata sukulaisia pitkästä aikaa, mutta koululla kaksi tuntia kestänyt “ainakin viisi eri henkilöä pitää puheen, jossa toistetaan samoja latteuksia” -lakitusseremonia olisi saanut – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – olla lyhyempi ja ytimekkäämpi. Illalla lämmitin saunan ja poltin yhden vanhan päiväkirjan.

6.6.
Pyöräiltiin tutan haudalle kukkia viemään. Kiitos Suomen kesän, olin aika kylmettynyt kun päästiin takaisin. Illalla selailtiin vanhoja valokuvia ja täytyy todeta, että 80-luku oli itseasiassa vielä hirveämpää vaatteiden osalta, kuin luulinkaan.

7.6.
Aamulla heräsin nuohoojan mekkalointiin. Myöhemin haravoin ja illalla pyöräiltiin kirjastoon, jossa löpisin kirjastonhoitajan kanssa ummet ja lammet kaikista kirjastojutuista. Ennen nukkumaanmenoa peiteltiin mansikkamaa hallan pelossa harsoilla.

8.6.
Pesimme mattoja ja pyöräilin ympäriinsä kameran kanssa. Karsin myös pihan hopeapajuista kuivia oksia, mikä oli hyvin terapeuttista puuhaa. Sai oikein luvan kanssa olla väkivaltainen! Hyttyset alkoivat tympiä; yliherkkä ihoni näytti sisälle tultaessa lähinnä punaiselta perunapellolta. Mummu onneksi tietää, että syreenien tuoksu pelastaa paljon, ja toi niitä sisälle maljakkoon (jokavuotinen syreenimaininta!).

9.6.
Pesimme lisää mattoja, leikkasin nurmikkoa ja lämmitin saunan. Puusaunan lämmittäminen on ihan oma juttunsa: palavan koivuhalon tuoksussa ja rätinässä sitä rauhoittuu oikein kertalaakista. Löylyjen välissä kävin kuistilla taistelemassa lentäviä pikkuperkeleitä vastaan ja hävisin sen(kin) erän. Olen ajatellut ehdottaa, että kyseisen pikku kylän tunnuseläimeksi valittaisiin hyttynen, lisäksi sen voisi laittaa vaakunaan ja liittä logona kaikkiin kunnan virallisiin papereihin.

Sain myös tietää jännittävän ja elämänlaatuni kannalta oleellisen faktan: sukulaisen sukulainen työskentelee miehensä kanssa Ruotsin kuninkaan hovissa. Että tässähän tavallaan ollaan hallitsijoita itsekin.

10.6.
Leikkasin nurmikkoa (sitähän mummulassa riittää) useamman tunnin.

11.6.
Siivouspäivä! Mummu kehui minua tehokkaaksi.

12.6.
Aamulla mentiin ostamaan kukkia ja illalla saunoin jälleen. Tietää tehneensä viikon hommia, kun kädet ovat täynnä arpia ja kovettumia. Vaan mitkään töistä eivät olleet vastentahtoisia, ehkä siksi, että Tampereella minua ei velvoita yhtään mikään esimerkiksi leikkaamaan nurmikkoa. Maalla talon hoitoon kuuluvista asioista tulee sellaisia eksoottisia hommia, joita ihan mielellään tekee joitakin kertoja kesässä.

13.6.
Mummu ravitsi minut ja iskän hyvin (lienee turha edes mainita, että olin hyvissä ruuissa koko viikon), jonka jälkeen olikin aika lähteä huristelemaan Jyväskylän kautta kotia kohti.

Kuvia löytyy sieltä tutusta paikasta, myös pupuihanuuksia mukana (ne pupukuvat on kyllä ihan kotona otettuja)!

Työharjoittelu on käynnistynyt tutussa ja turvallisessa paikassa hyvin. Olen saanut myös useamman kerran pitää kirjastoa täysin yksin pystyssä koko päivän. Kertaakaan kirjat eivät alkaneet hyppiä hyllyiltä alas, kopiokoneelle ei tarvinut suorittaa manausta, eikä muutakaan salaperäistä tapahtunut. Voisin varmaan taas lällättää, että mäpäs tykkäänkin siitä mitä teen.
Nyt kuulun myös virallisesti kirjastotäteihin, kun asiakkaat ovat minua tuolla nimityksellä paiskanneet.

Parveketomaatin hyvin alkanut voittokulku kääntyi tappioksi. Ne paskiaiset kuolivat yhtäkkiä. En anna niille koskaan anteeksi. Ismo osti itselleen uuden koneen, joten minä ostan Ismon vanhan (joka ei ole vanha) ja saan ehkä sitten Lontoo-kuvatkin oikeasti nettiin, kun uudella koneella kuvanmuokkaus käy aika paljon nopeammin.

Pedosta käytiin äsken ottamassa paljon kuvia, meidän hieno neiti kun pääsee kirjaan! Siitä lisää sitten kun pitelen kirjaa käsissäni. Ja kirjoista kun aloitettiin niin jatketaan nyt sitten lisää. John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama oli niin hieno teos, että oksat pois. Jotain kertonee se, että ahmaisin yli viisisataasivuisen kirjan yhdeltä istumalta eräänä sunnuntaina. Ihmissatama on sukutarina ja kummitusjuttu ihmisten pienuudesta erään meren rannalla. Niin kaunista tekstiä ja niin riipivä tunnelma. Tosin sama henkilö on kirjoittanut Ystävät hämärän jälkeen (kirjaa en ole lukenut, vielä), josta tehty elokuva on yksi parhaimmista koskaan näkemistäni.

Valitsen usein kirjan pelkän kannen perusteella lähempään tarkasteluun, mutta viimeaikoina olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että aika usein myös pelkkä kirjan nimi voi olla ratkaiseva tekijä. Jos kirjan nimi on mielestäni kaunis, päätyy se usein luetuksi, koska ajattelen, että jos kirjan nimeksi on keksitty mielestäni kaunis nimi, täytyy tekstinkin olla tietylla tapaa soljuvaa, sellaista mistä pidän. Usein tämä päättely on johtanut oikeaan, vaikka monet kirjat ovatkin sitten juonensa puolesta saattaneet olla heikkoja. Joka tapauksessa, kirjoja, joiden nimet ovat pysäyttäneet minut ovat ainakin:

Metsänpimeä (Siri Kolu)
Pilvikartasto (David Mitchell)
Kulkureita ja unohtajia (Maarit Verronen)
Punaisen yön kaupungit (William S. Burroughs)
Kohti (Juha Itkonen)
Ei liikahda lehtikään (Annika Sjögren)
Ihmissatama (John Ajvide Lindqvist)
Sinulle, yö (Teemu Kaskinen)

Yöni olen viettänyt taas levottomien ja painavien unien parissa, ja aamuyön tunteina olen valvonut levottomien ja painavien ajatusten kanssa. Unettomuus syö valtavasti energiaa, mutta onneksi kokemuksesta tiedän, etteivät nämä kaudet yleensä muutamaa viikkoa pidempään jatku.

Elokuvalistaakin voisi taas ehkä tehdä:

Helmikuu:
Scarface
Night of the living dead (uusinta)

Maaliskuu:
The Hurt Locker
Changeling
Daybreakers
Shutter Island
From Paris with love
Get Carter
Tokyo decadence
Torrente
Avalon
I am Dina
Pianisti
Alice in wonderland – en enää koskaan mene katsomaan 3D-elokuvaa. Ei silmät kestä. Ei tuo leffakaan kyllä kovin kummoinen ollut.
Dead or alive
Flood
Black Caesar
Gestapo’s last orgy
Black mama white mama

Sain siis näytöstä täydet. Aikaa siitäkin on toki jo vierähtänyt tovi, nyt olen taas istunut koulun penkillä, mutta muutaman viikon päästä alkaa kevään viimeinen harjoittelujakso. Koulumatkalla koin jännittävän tapahtuman: poliisi vei vääriä lukemia puhaltaneen bussikuskin pois. Lisäksi olen käynyt keilaamassa ja ihastelemassa H.R. Gigerin synkkiä luomuksia Tampereen taidemuseossa.

Jokakeväinen “vituttais jos kiinnostais” -olo on taas iskenyt. Haluaisin vain olla kotona peiton alla lukemassa, mikään muu ei oikein kiinnosta. Paitsi sisustaminen. Pääni pursuaa ideoita. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Ikeaan noutamaan uudet kirjahyllyt. Haaveilen jo nyt, kuinka vaivattoman kasaamisen jälkeen saan asetella kirjat ja leffat ja levyt hienosti hyllyyn ja kuinka olohuoneemme sen jälkeen näyttää suoraan unelmistani repäistyltä täydellisyydeltä. Todennäköisesti karu todellisuus läimäisee minua kasvoille jo kokoamisvaiheessa (vaivattomuus tuskin lienee päivän sana siinä vaiheessa) ja kerään romahtaneen unelmani sirpaleita nyyhkien, kun huomaan, ettei olohuoneemme muutu nykyistä valoisammaksi ja tilavammaksi sisustuslehti-ihmeeksi vain uusien kirjahyllyjen myötä. No, olen kaikesta huolimatta pelottavan innoissani.

Olen kevätauringon sokaisemana myös alkanut kuvitella, että kesä tulee ihan kohta ja siksi kylvin parveketomaatin siemeniä. Ne eivät vain ole tahtoneet itää, vaikka olen käynyt huutamassa niille joka päivä kannustavia sanoja, kuten “kasvakaa nyt, pikkuperkeleet”. Tomaattia niistä tuskin saan, mutta komeaan puskaan niissä voisi olla ainesta. Ajattelin syöttää sen komean puskan Pedolle sitten loppukesästä, ehkä siemenet lukivat ajatukseni, eivätkä halua siksi kasvaa.

Luin Ruma sota -kirjan ja tykkäsin kovasti. Kirjassa käydään talvi- ja jatkosodan vaietumpi puoli läpi, mutta siinä ei kuitenkaan moralisoida ja saarnata. Lisäksi loppupuolella on hieno lainaus:

“Haluaisin sanoa, että kyynillisyyteni on tietyssä mielessä näennäistä; se on ainoastaan varoitusta, että ihmisen pitää järjen ja kohtuuden rajoissa ajatella omilla avoillaan, että ihmisellä on velvollisuuksia myös omaa itseään eikä ainoastaan muita ihmisiä kohtaan, että ihmisen on kerta kaikkiaan opittava ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan sellaisenaan uskomatta mitään, mitä hänelle sanotaan. Se on ainoa mahdollisuus, jotta maailmassa kehittyisi välttämätön omin aivoin ajattelevien ihmisten luokka. Ihmisten, jotka pystyisivät arvostelemaan mielipiteitä, joita heille syötetään, omaksumaan ne itsenäisesti ja kehittämään niitä tarpeen vaatiessa.

Kaikkia ideologioita ja kiihkoa on ehdottomasti ja jyrkästi epäiltävä ja ihmisen opittava ajattelemaan omin aivoin.”

- Mika Waltari
Amen. Entisenä sotapropagandan tekijänä herra tiesi mistä puhui.

Saan Lontoo-kuvatkin ehkä nettiin vielä joku päivä.

Olen täysin tyytyväinen menneeseen vuoteen ja itse asiassa myös sitä aiempiin.

Koen turhauttavaksi pohtia, miten asiat olisivat voineet olla tai menikö jotain huippusiistiä sivu suun. Tapanani ei ole murehtia menneitä, niille kun ei mitään voi. Olen toki erittäin hyvä stressaamaan tulevaa, mutta menneessä en elä.

Toistetaan vielä: mennyt on mennyt on mennyt on mennyt on mennyt.

Meemin sijaan teen pienen tilastotyyppisen listauksen (kuten ennenkin) vuodesta 2009:

Luin 135 kirjaa, pääsääntöisesti vain hyviä, koska päätin, etten enää edes yritä lukea sellaisia opuksia, jotka eivät tyydytä kirjallisia halujani. Huipuimpia kirjoja olivat ainakin: Kertomus sokeudesta, Jumala ei ole suuri – kuinka uskonto myrkyttää kaiken, Pilvikartasto, Sotilaspoika, Meriharakat, Tie ja Viimeisellä rannalla.

Katsoin 154 elokuvaa, joista sykähdyttävimpiä olivat Antichrist ja Låt den rätte komma in. Julkaisin flickrissä 128 kuvaa (joista 121 on otettu 2009) ja liityin Twitteriin.

Kuuntelin eniten Morrisseytä, samalata herralta eniten soi All You Need Is Me -kappale. Ikimuistoisimmat keikat soitti Morrissey, Nick Cave ja Social Distortion. Vuoden parhaimmat biisit ovat Kemopetrolin Goodbye, Nick Caven Mercy Seat, Kauko Röyhkän Helvetti ja Morrissyn All You Need Is Me. Hieno bändilöytö oli Disfear.

Lisäksi kävin Virossa, aloitin opiskelut alalla, jolta haluan oikeasti töitä, kartutin kenkäkokoelmaani, rupesin lukemaan scifiä, muutin Ismon kanssa isompaan asuntoon ja opettelin kokkaamaan tofua. Sairastin myös sikaa ja keräsin jalkaani kivan palovamman.

Vietin myös joulua, jonka johdosta kertyi asioita: Nick Cave kehyksissä. Kauppakassi. Mekko. Pikku Myy -peltirasia. Kuulokkeet. Kirjoja (Länsimaisen kirjallisuuden historia, Kirjastokissa, Viidakkokirja). Crash Bandicoot 2. Kuorimaveitsi. Jääkaappimagneetti. Pipo. Rahaa. Suklaata. Astioita. Tyyny. Peitto. Sukkia. Kynttilöitä. Elokuvia (Night of the Living Dead, Crank, Smack the Pony kausi 1).

Ei tullut turhakkeita, mikä lämmittää mieltäni kovasti. Kuljetin Tampereelle myös untuvapeiton (makuuhuoneemme on kylmä ja untuvapeitto ratkaisu, sillä emme Ismon kanssa saa varmaan tämän talven aikana aikaiseksi soittaa huoltofirmalle), jonka Matti ritarillisesti suostui antamaan vietäväksi (enkä edes joutunut ruikuttamaan).

Joulu sujui aika lailla samoin kuin ennenkin, Matin luona syöden ja leffoja katsellen. Kävimme myös mummulassa, jonka jälkeen hinku Tampereelle kasvoi niin kovaksi, että iskä lähti tuomaan minua. Olen tullut vanhaksi kun en tykkää olla reissussa.

Vuosi 2010 vaihtui ensimmäistä kertaa eläessäni baarissa tanssien. Klubilla soi hyvä musiikki, eikä seurassakaan ollut valittamista, joten kokemus oli mukava. Alkuillasta toki teimme meillä perinteisesti porukalla ruokaa ja minä juotin ihmisille kahvia.

Ihan näin pikkuisena tiedonmurusena muuten, kanin omistamisen ärsyttävin puolin on se, että kun kävelet hämärää eteiskäytävää ja sitten tajuat, että varpaidesi väliin on juuri murentunut puolikas näkkileipä. Ihan vain siksi, että se pikkuinen söpö pupunen haluaa aina itsepäisesti kuljettaa näkkileipänsä ulos häkistä. Ei siis ne papanat ja häkin siivous mitään, mutta ne pistelevät näkkileivänmuruset jalkapohjassa!

Se, mikä eilen vahingossa julkaistusta versiosta jäi puuttumaan, oli joulukuun leffat, joten:

Closer – Tämä oli sellainen kivan näpsäkkä.
Saw IV
Big Fish (uusinta)
Scary Movie 3 (uusinta)
Lemmen pelisäännöt
Catwoman
The Inglorious bastards: panssarijunalla helvettiin – Äärimmäisen miehekäs kokemus, kuten kannessa luvattiin. Tämä ei sitten ole Tarantinon leffa.
Haarautuvan rakkauden talo
Monte-Criston kreivi (uusinta)
Dead fish
Vredens dag – Hieno
Kärpänen

Aikaani olen koulun ohella kuluttanut lukemisen (ylläri) ja pelaamisen parissa. Itsehän kuulun niihin “ennen oli kaikki paremmin” -ajattelijoihin, mitä konsolipeleihin tulee. Parhainta ikinä on Super Mariot Nintendolla, ja aioin vielä joskus hankkia konsolin, jolla pääsen pelaamaan niitä ihanuuksia aina kun haluan, uudestaan ja uudestaan! Tietokoneella kyseisten pelien pelaaminen ei tietenkään käy, pitäähän pelatessa saada vanha kunnon Nintendo-peukalo. Nyt olen pelannut pleikkarilla Crash Bandicoot kakkosta, kaikki muut Crashit ykköselle minulta jo löytyy, ja nyt vihdoinkin sain lainaan Ismon luokkakaverilta tämän, jota olen pelannut vähiten. Kirosanoilta ei ole vältytty. Jos joku sattuu tietämään kohtuullisen yksinkertaisia tasohyppelypelejä, niin saa vinkata. Lupaan suhtautua kaikkiin vinkkeihin kyynisesti ja päätyä lopulta pelaamaan vain vanhoja pelejä uudestaan.

Työharjoittelu meni siis ohi, näytöstä tuli pyöreä 3 (asteikolla 1-3), vähänkö olen pro. Ruotsinkielisestä asiakaspalvelustakin sain 2, jei! Englanninkielinen osuus meni pari päivää ennen näyttöä oikeassa tilanteessa kun tanskalainen opettaja jutteli kanssani lävistyksistä, tatuoinneista, suomalaisten nuorten päihdekulttuurista ja muusta sellaisesta jännästä. Hämmentävä tilanne oli siksi, etten jäätynyt kertaakaan, yleensähän olen ihan hätää kärsimässä, jos joku tulee englantia puhumaan yhtäkkiä. Tuosta jäi sellainen fiilis, että kyllähän sitä kieltä tosiaan osaa ja uskaltaa ehkä jatkossakin käyttää.

Työharjoittelun aikana eräs opettaja ihmetteli, kun oli niin hienosti päällystetyt uutuuskirjat. Kun sille sitten selvisi, että minä niitä päällystelin, niin se toi muutaman oman opetuskirjansakin muovitettavakseni. Sain siitä hyvästä kaakaota ja pullaa, joten ei paha homma. Myöhemmin toinenkin opettaja pyysi, että päällystäisin sen kirjoja. Maineeni hyvänä muovittajana leviää ympäriinsä. Vähän on ehkä luuserimeininki, jos minut muistetaan vain siitä, että osasin MUOVITTAA KIRJOJA PAREMMIN KUIN KUKAAN MUU. Pitäisiköhän ihan laittaa maininta CV:hen? Minulla ei ole mitään muovittamista vastaan, se on ihan ok-hommaa, mutta silti…

Keväällä pääsen muuten Lontooseen, onpahan jotain mitä odottaa. Joululoman lisäksi siis. Peto on ollut jo monta viikkoa rakkauspupu, jota saa silittää ja pusutella koko ajan. Se leikkii kilttiä näin joulun alla.

Muutaman viimekuun leffat olen vissiin unohtanut listata, joten tässäpä ne, ei niitä paljon tosin ole kertynyt.

Lokakuu:
Monty Python’s Flying Circus seasons 3, 4 (uusinta)
Naked gun 33 1/3
Sinussa on se jokin (uusinta)
Smack the Pony, seasons 1,2
Talk radio

Marraskuu:
The Green Mile (uusinta)
Avain pakoon (uusinta)
Kohtauksia eräästä avioliitosta – Oli muuten taas kyllä niin hieno teos Ingmar Bergmanilta, ettei mitään rajaa.
From Hell (uusinta)
2012 – Tästähän tiesin jo ennen leffateatteriin menoa, että paskaa on tulossa, mutta visuaalisuuden takia uhrasimme ilmaisliput. En aio palata elokuvan pariin enää koskaan, niin hirveää kuraa se oli, mutta silti ei kaduta, että sen kävi teatterissa katsomassa. Maailman tuhoutuminen oli nimittäin tehty tässä oikeasti hienosti ja realistisesti ja otoksia näytettiin niin paljon, että kyllä sydäntä lämmitti. En usko, että kuvat pääsevät oikeuksiinsa telkkarin ruudulta, joten siksi teatterikokemus. Muutenhan elokuva olikin sitten niin ennalta-arvattava, ettei tosikaan. Naiset olivat vain sivurooleissa vikisijöinä, luonnollisesti miehet hoiti kaikki hommat, eihän nyt naiset mitään osaa, paitsi pelätä ja olla avuttomia. Lisäksi, jos elokuvan idea on siinä, että maailma tuhoutuu ja vain jotkut selviytyvät, niin se ei mielestäni vaadi mitään tunnin pituista eeppistä lopputaistelua pelastusaluksen sisällä, ihan riittää se jännitys, että ketkä pelastuu sinne alukselle. Jostain syystä ehdin jopa toivoa hetken, että elokuva olisi yllättänyt, ja ihmiskunta oikeasti tuhoutunut kokonaan. Luonnollisesti näin ei ole, vaan lopussa tulee myös maailmaasyleileviä puheenvuoroja ja nostetaan esiin ihmisten hyväntahtoisuus, jota oikeasti ei tuollaisessa tilanteessa olisi kellään.

Tänään heittäydyn vielä villiksi, ja vaihdan hiusvärini punaisesta… (rumpujen pärinää) toiseen punaiseen! Elämäni on niin jännityksentäyteistä, että heikompaa voisi hirvittää.

Luin yhdestä lehdestä semmosen tytön haastattelun, joka työskentelee miesvaltaisella alalla. Jutussa ärsytti ihan hirveästi se, että kyseinen tyttö kertoi pärjäävänsä miesten kanssa, koska on itekkin aika karski ja huumorintajuinen. VITTU! Ei miesten kanssa tarvitse mitenkään erikseen “pärjätä”, miehetkin on ihan ihmisiä, yksilöitä, joista jokainen käyttäytyy omaan tapaansa. Lasten kanssa pitää “pärjätä”, koska niitä pitää osata komentaa, opastaa yms. mutta ei vittu aikuisten ihmisten työympäristössä ole mitään “pärjäämistä”, joko tulet toimeen erilaisten yksilöiden kanssa tai et.

Sitten vielä se, että korottaa itsensä jotenkin paremmaksi sillä, että on jotenkin “jätkämäinen” ja karski. Tuollainen asenne ei kerro muusta kuin oman sukupuolensa halveksunnasta (vai miksi muuten pitäisi korostaa olevansa hyvä jätkä, miksei hyvä mimmi kelpaa?). Sitä paitsi ihan huomionarvoinen seikka on sekin, ettei sukupuoli määritä sitä, onko jotenkin karski tai huumorintajuinen. ARGH!

Tässäpä teille muuten kuva joogaavasta pupusta:

Kuvasta ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla käy ilmi, että se oli tosi omituisessa asennossa, vähän kupruilevan näköisesti ja selvästi jännittyneenä. Se on kuitenkin tehnyt tuota ennenkin ja sen jälkeen se aina venyttelee eri suuntaan, joten se selvästi harjoittaa jollain pupujoogaliikkeellä itseään. Peto siis tosiaan pysyy tuossa hassussa asennossa pitkään, se ei selvästikään ole mikään välivaihe makuuasennosta nousemiseen.

Tässä vielä normpipupu:

Sitten vielä meemi. Spämmään nyt kerralla kauheasti kaikkea.

Mitä vapaus on? Sitä kun uskaltaa olla niin kuin on.
Uskotko rakkauteen? Ei se mun mielestä mikään uskon asia ole.
Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Ei ole kukaan ainakaan tullut ilmottautumaan.
Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi? Ei.
Oletko koskaan ihastunut ystävääsi? No siitä tämä nykyinen suhde alkoi.
Pelkäätkö sitoutumista? Silloin muinoin.
Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija? No jos on ollut, niin hyvin olen salaiseksi onnistunut pelottelemaan.
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? No en tasan.
Millainen rakastettusi pitää olla? Ismo käy oikein hyvin.
Rakkaus vai raha? Rakkautta on jo, joten otan rahat.
Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri? Ei kiitos.
Hedelmä vai suklaa? Molemmat.
Pepsi vai Cola? Ihan sama, kyllä mä sen juon.
Villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla? Villit illat meillä kotona?
Värilliset vai mustavalkokuvat? Ei pysty.
Oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos? Miksi olisin hiippaillut ulos?
Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Joo.
Oletko koskaan tehnyt jotakin, mitä kadut? Enpä juuri.
Oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä? En.
Oletko koskaan nukkunut vastakkaisen sukupuolen kanssa samassa sängyssä? Olen. Olen nukkunut samassa sängyssä myös samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihan kauheeta!
Oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana? Toki.
Oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa? Olen.
Oletko lentänyt ulos baarista? En osaa lentää.
Oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi? Lähes päivittäin.
Oletko iloinen? Sillai rauhallisella tavalla.
Oletko kynttilöiden polttaja? Joo. Palaa paremmin kuin kirkot.
Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä? Joo.
Syötkö mieluummin suklaata vai lakritsaa? Suklaata.
Aterioitko usein pikaruokaravintoloissa? Toisinaan.
Oletko aggressiivinen ollessasi tietokoneella? Olen aggressiivinen vähän missä sattuu.
Omistatko lemmikkejä? Pupu!
Saatko hiuksesi helposti sellaisiksi kuin ne haluatkin? Aika harvoin mietin tukkaani.
Onko sinulla ystäviä? Faneja.
Mielipiteesi Euroviisuista? Ihan sama.
Auttaako musiikki oikeasti sydänsuruihin? Ehkä vähän.
Oletko suorasanainen vai kiertelijä? Suoraan vaan!
Oletko ujo? En.
Kenelle olet soittanut viimeksi? Iskälle.
Kenelle olet vastannut viimeksi? Marialle.
Missä olet nukkunut viimeksi kun et nukkunut omassa sängyssäsi? Mummulassa kai.
Koska viimeksi ilmaisit tunteesi jollekin ja miten? Lässytin pupulle samalla kun silitin sitä.
Oletko vahva? Maailman vahvin nalle.
Minkä värinen paita päälläsi on nyt? Punamusta.
Lempielokuva? Onhan niitä.
Sano kolme asiaa, jotka teet joka päivä? Palelen, kiroilen, juon vettä.
En jaksa odottaa että… jaksanpas.
Milloin viimeksi näit äitiäsi? On siitä useampi viikko.
Kuka sai sinut rekisteröitymään Facebookiin? Ismo.
Mitä söit eilen illalla? Juustohampurilaisen.
Katso vasemmalle, mitä näet? Seinän.
Milloin viimeksi olit tosi vihainen? Hämmentävää kyllä, siitä on vissiin jopa useampikin päivä.
Viimeisin henkilö, jonka näit? Ismo. Näen sen nytkin.
Viimeisin kappale, jonka kuuntelit? Nick Cave – Do You Love Me? (Like I Love You)
Mitä huomenna suunnitelmissa? Työharjoittelua ja sitten päikkärit ja sitten uimaan ja sitten leivon.
Tavoite humalatila? En humaltele.
Mistä et pidä? Voi kuules…
HALUAISIN…

Olla? Rahakkaampi.
Juoda? Appelsiineista puristettua mehua.
Saada? Kenkiä.

ONKO/OLETKO…

Itsepäinen? Ehkä vähän.
Ilkeä? Joskus.
Viisas? En aina.
Hyvä koulussa? Olen.
Tylsä? Nääh.
Sinulla lainkaan tapoja? Hyviä ja huonoja.
Sinulla pelkoja? Pelkään kuollakseni vauvoja.
Mitä kaikkea olet suunnitellut kesäksi? Vastahan se meni.
Lause/sana jonka sanoit viimeksi? “Noi paketit on nyt tossa kuukauden”
Yksinäinen? En.

Kolme tuntia päivässä bussissa istumista meinaa välillä käydä vähän päälle, mutta matkalla voi toki nukkua tai lukea. Aikaiset aamut tosin tekevät minut taas jatkuvasti väsyneeksi zombieksi, mutta onneksi viikonloppuna saa nukkua. En vain käsitä, että miten voi yli parikymppinen ihminen tarvita saman verran unta kuin murrosikäinen pentu (ja miksei kellään muulla ole samaa ongelmaa näin isossa mittakaavassa)?

Koulussa olen oppinut, että meitä kirjastoihmisiä tuntuu yhdistävän ainakin yksi tärkeä seikka: kaikki ovat kyynisiä paskoja sen suhteen, millaisia päätöksiä kunnat ja valtio tekee koskien kirjastojen rahoitusta. Että katsokaa peiliin vaan, jos tuntuu siltä, ettei kirjaston tarjonta ole tarpeeksi laaja. Ketä kuule äänestit kunnallisvaaleissa, häh?

Avoimen yliopiston informaatiotutkimuksen verkkokurssi jäi, koska painaessani ilmottautumiskaavakkeen lähetä-nappia oli aikaa kulunut jo 3 minuuttia ja kurssi oli täynnä. No, saanpahan sitten lukea ihan mitä huvittaa tämänkin syksyn. Lukekaa rivien välistä kaikki se huuto ja kiroilu, kun tajusin, etten kurssille pääse, en minä kyseistä asiaa ihan rauhassa niellyt.

Viikonloppuna karkasin Jyväskylään ja vietin vuorokauden villin luonnon keskellä iskän mökillä. Hämmentävän pimeää yöllä kyllä oli: kun verhot oli kiinni, en nähnyt kättäni, vaikka pidin sitä silmien edessä (ja silmiä auki). Normaalisti kun on tottunut siihen, että jostain verhon raosta katulamppu vähän valaisee tai vaihtoehtoisesti jonkin elektronisen laitteen pieni vilkkuva valo luo jotain kajastusta. Pilkkopimeässä sitä kyllä nukkuikin paremmin.

Kesä on nyt siis vähän niin kuin ohi kun elokuu vetelee viimeisiään. Syksyn tulon voi toki myös aavistaa seuraavista seikoista: huonekasvit on nostettu parvekkeelta takaisin sisälle ja minun varpaitani palelee koko ajan, vaikka olisi villasukat jalassa. Kerkesin kyllä tehdä kaiken sen, mitä lomalla pitikin, ja se iso kasa kirjoja jonka raahasin loman alussa kotiin, on myös hoideltu. Tästä siis siirrymmekin vaivattomasti muutamaan esittelyn arvoiseen kirjaan:

Outi Alm – suhteettomia tiloja: Hienoja novelleja vinksahtaneella otteella. Minna, sinä varmaan tykkäisit.

Michel Houellebecq – Mahdollinen saari: Hyvin kirjoitettu tarina miehestä, joka tekee itsestään kuolemattoman kloonauksen avulla. Välillä tarina on vähän pitkäveteinen, mutta kokonaisuudessaan kirja esittää onnen ja halujen häilyvyyden hienosti.

Dalton Trumbo – Sotilaspoika: Todella päällekäyvän ahdistava ja raadollinen kirja sodan vaikutuksista yksilöön. Yksi parhaista tämän vuoden lukemisista.

Julian Barnes – 10 1/2 lukua maailmanhistoriaa: Hulvaton tarinakokoelma historiasta toisin silmin. Esimerkkinä vaikkapa Nooan arkin salamatkustajan tarina (tiedätkö sinä, miksi yksisarvisia ja monia muita hienoja otuksia ei ole? Lue, niin tiedät).

Reidar Palmgren – Tunneli: Tunnelmallinen kuvaus mielen pirstaloitumisesta.

Claire Castillon – Äidin pikku pyöveli: Novelleja, jotka saavat hymyilemään kierosti. Suosittelen kaikille, tässä kirjassa todella esitellään aivan uudenlaisia äitejä ja lapsia.

Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa: Uskottavasti kerrottu maailmanloppukirja.

Jera ja Jyri Hänninen – Kallis köyhyys: Suosittelen kaikille. Tämä valottaa hiukan sitä, miten valtio ja yritykset pitävät köyhää kyykyssä. Paasava ote toimii, koska aihe kaipaa jotain muuta kuin silkkihansikkain käsittelyä.

Taivaallista seksiä – kristinusko ja seksuaalisuus: Hyvä tietopaketti siitä, kuinka paljon ja miten kristinusko on vaikuttanut seksuaalikulttuuriimme eri aikakausina.

Cormac McCarthy – Tie: Kaunis, karu ja vähäeleinen. Isä ja poika kulkevat kuolemaa tekevässä maailmassa, jossa kaikki ovat vihollisia. Myös yksi tämän vuoden parhaista, tätä ei voi paljon kuvailla, se täytyy lukea.

Nevil Shute – Viimeisellä rannalla: Lannistava maailmanloppukirja. Miten ihmiset kohtaavat väistämättömän kuoleman?

Simon Rich – Kusiaistarha ja muita epätoivoisia tilanteita: Mustaa huumoria lyhyinä pätkinä. Hihitin tätä lukiessani paljon, niin elämää oivaltavia tarinat ovat.

Loppukevennyksenä voin kertoa, että Peto on Houdini II. Laitoimme sen normaaliin tapaan illalla häkkiin ja suljimme luukut. Aamulla Ismo ei löytänyt suljetusta häkistä kania, joka oleili iloisena sohvalla. Hetken pohdinnan jälkeen hoksasimme, että Peto oli kiivennyt mökkinsä katolle ja työntänyt päällään yläluukun auki ja kiivennyt sitten katon kautta vapauteen. Tästä lähtien LUKITSEMME sen yläluukunkin. Illalla se yritti samaa taas, mutta lukitus pitää.

Eläinlääkäri kehui Petoa kokoonsa nähden hyvin voimakkaaksi pupuksi (johon teki mieli todeta, että kyllähän ne lihakset kasvaa, kun kani ei kyyhötä päiviään häkissä, vaan juoksee vapaana). Lisäksi kun Peto kamppaili rauhoittavan lääkkeen vaikutusta vastaan, niin lääkäri sanoi, että neiti on melkoinen taistelija. Olin pakahtua ylpeydestä. Painoa höpötillä on 1kg 50g.

Kesän viimeinen festarikin tuli koettua, kun Ismon ja Minnan kanssa suunnattiin Ankkarockiin päiväksi. Turbonegro veti hyvin (kyseiseltä bändiltä varmaan puuttuu kokonaan kyky esiintyä huonosti), mutta Tehosekoittimeen olin kyllä vähän pettynyt. “Ihan kiva” on aika huono suoritus bändiltä, joka aikoinaan rokkasi suunnilleen parhaiten suomalaisista bändeistä. Mutta vanhoja setiähän ne jo on, enkä minäkään varsinaisesti enää lukisi itseäni vähään tyytyväiseksi teiniksi, mitä livemusiikillisiin vaatimuksiin tulee.

Olen ehtinyt myös nauttia Tammelan torilla aamupalaa, veljen kanssa pyörähdimme mummulassa, Helsingissä kävin kuuntelemassa Birthday Massacren keikan ja Ismon kanssa pyörittiin päivä Ideaparkissa (sain kengät, kuka väitti, ettei onnea voi ostaa?). Reilun viikon päästä alkaa sitten koulu. Vaikka ei sitä ennen tylsää ehdi tulla, mikäli kaikki suunnitelmat menevät putkeen.

Heinäkuun leffat:
Perjantai 13.
Perjantai 13. part 2
Perjantai 13. part 3
Danny the dog
Return to House on Haunted Hill
City of the living dead
Nekromantik – oikein mainio tarina erilaisesta rakkaudesta
Dead or alive 2 – tykkäsin, juoni kulkee ja välillä tapahtuu hämmentävän absurdeja asioita
Dead snow – natsizombeja! (hyvin tehty viihdyke)
Fast and furious 4
Draculan kosto
The New York Ripper – Aku Ankka -ääninen murhaaja, tämä kaikkien on pakko nähdä
Point Break
Dracula elää ja voi hyvin
In Bruges (uusinta)
Kissaihmisiä
Kummeli: Alivuokralainen – huonohuonohuono onnettoman huono voi myötähäpeää!
Sex and the City kaudet 1-6 (uusinta)
Sex and the City movie (uusinta)
Vampire’s kiss – viihdyttävin vampyyrileffa pitkiin aikoihin. Kaikkeen Nicolas Cage pystyykin, olen aliarvioinut hänet täysin.
Imaginary heroes
Near dark
Die hard (uusinta)
Takaikkuna
Marttyyrit
Scream (uusinta)
Friday the 13th 2008 – paljon tissejä!
The cremator
The Gray Man – hämmentävän mitäänsanomaton elokuva on saatu aikaan oikeasti julman sarjamurhaajan elämästä. Leffa ei keskity oikein kenenkään tarinaan, välillä vain näytetään poliisia, välillä murhaajaa ja välillä kärsiviä perheitä.
Barbarella – hyvä campleffa. Nahkavartijat, Dildanos ja hekumahärveli eivät jätä ketään kylmäksi.
Ruumiinsieppaajat
Eden lake – mistä näitä huonoja hyviksi kehuttuja kauhuleffoja oikein tulee?

Vielä meemi, jossa vastataan tietyn bändin kappaleiden nimillä kysymyksiin. Itsehän valitsin bändiksi yllättäen The Smithsin:

1. Oletko mies- vai naispuolinen? Pretty girls make graves
2. Kuvaile itseäsi: Bigmouth strikes again
3. Mitä jotkut ihmiset ajattelevat sinusta? That joke isn’ t funny anymore
4. Mitä ajattelet itsestäsi? What difference does it make?
5. Kuvaile poika/tyttöystävääsi: This charming man
6. Missä olisit mieluiten? London
7. Kuvaile mitä haluat olla: Please please please let me get what I want
8. Kuvaile tapaasi elää: I don’t owe you anything
9. Kuvaile tapaasi rakastaa: I won´t share you
10. Tähän muutama viisauden sananen: Accept yourself

Huvittavaa on, etten oikein tiedä, voinko suositella tätä kirjaa kenellekään teistä lukemista harrastavista kavereistani. Sitä lukiessa ei tule mieleen, että se ja se voisi tykätä tästä kirjasta. Ehkä se johtuu siitä, että kirja on niin vahvasti minun mieleiseni, etten oikein osaa löytää siitä muille sopivuuksia (vaikka toki niitä voi olla). Joka tapauksessa, jos haluaa lukea kirjan, josta minä en löydä mitään vikaa, niin kannattaa Meriharakoihin tarttua, MariaS, jos jaksat lukea tämän, niin sitten ainakin ehkä tiedät ihan kunnolla, millaisia kirjoja minä toivoisin olevan enemmän.

Tampereella riehui muutama päivä sitten hirveä ukkosmyrsky. Asumme sillä lailla sopivassa korkeudessa, että pystyimme näkemään koko myräkän salamoineen alkavan hitaasti vyöryä yli koko Hervannan, ja jatkavan siitä sitten eteenpäin. Roikuimme Ismon kanssa ikkunassa koko myrskyn ajan ja kun lopulta jäi vain sade, niin toki piti juosta ulos nauramaan kesäsateeseen. Kunnon kaatosade on yhtä tärkeä osa kesää kuin paljain jaloin ulkona kävely.

Peto viedään leikattavaksi tiistaina. Eläinlääkäri arveli, että sen yllättävä aggressiivinen käyttäytyminen johtuu juurikin siitä, että se on vuoden vanha leikkaamaton naaras. Leikkauksen pitäisi rauhoittaa. Vaikka tietenkin Peto on nyt taas ollut oma hellyydenkipeä itsensä, tarkalleen ottaen siitä päivästä eteenpäin kun varasin ajan. Luonnollisesti.

Koska minulla on vielä ylimääräistä aikaa, ennen kuin siirryn Sannan kanssa Suolijärvelle, niin tässä vielä tyttömeemi:

Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
Olen sellainen hehkeän raikas Hollywood-neito, joka on valmiiksi kuosissa, että eipä siihen aikaa tarvitse.

Tyttömäisin tapasi?
Tykkään vaatteista ja kengistä?

Lempihajuvesi?
Naomi Campbellin Cat Deluxe At Night on ainoa, mitä käytän. Sitäkin harvoin.

Monetko kengät omistat?
Omistan.

Käytkö kirpputoreilla?
Kyllä.

Ajatko isin ostamalla autolla?
En aja kenenkään autolla.

Päivittäiset kauneusrutiinisi?
Tukkapyykki, hammaspyykki, ihon rasvailu

Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Vaihtelee, aika usein vissiin.

Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Hesari.

Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
The Smtihsin jäsenet.

Millainen on vaatekaappisi?
Perus vaatekomero. Sieltä pääsee Narniaan.

Entä karkkihyllysi?
Wtf? Ei tämä koti mikään kioski ole.

Panostatko sisustukseen?
Kausittain. Pakkomielteisesti. Hyvä pikkurouva olen.

Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
Voi nyt vittu. Kikatan / hähätän / nauran jos on kivaa, ei siihen seura vaikuta. Tunkekaa ne sukupuoliroolinne perseeseen.

Alusvaatemakusi?
En syö alusvaatteita.

Onko mätsäys tärkeää?
On, muuten naksuu. Oikeasti.

Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Ei viimeksi kun tarkistin.

Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Ei.

Millainen on ystäväpiirisi?
Mun ystävät on melkein yhtä parhaita kuin mä.

Vietättekö tyttöjen iltoja?
Vois olla vähän vaikeaa, kun ystävinä on myös penis-olentoja.

Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Otan auringon.

Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
Amen.

Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
No ei kyllä ole.

Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
Shampoo vai harja? Kas siinä pulma.

Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Osittain.

Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä? Tai nörteistä?
Kanada.

Kuinka paljon omistat vaatteita?
Sopivasti.

Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En.

Käytätkö koruja?
Lävistyskoruja koko ajan. Sormuksia usein, kaikkea muuta rihkamaa silloin tällöin.

Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
Ei, mutta kuka nyt ongelmaa tarvitsisi syödäkseen suklaata?

Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
En.

Teetkö heräteostoksia?
En.

Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
En. Seksikutsut on muuten melkein yhtä ruma sana kuin lettukestit.