1. Huhtikuun alussa meillä juhlittiin kasaribileiden meiningeissä siirtymistäni 25-vuotiaiden joukkoon ja Ismon siirtymistä 26-vuotiaiden joukkoon.

2. Ostin ne kuumehoureissani, mutta en kadu. Lisäksi ulkona on sen verran lähelle kesä, että olen jo voinut käyttää niitä:

3. Päästettiin Peto tuossa jo useampi viikko sitten parvekkeelle. Viimekesäiset talven kuivattamat lehdet maistuivat parmmin, kuin vuosi sitten tuoreeltaan.

4. Parin viikon päästä lähdetään Ismon, iskän ja Matin kanssa Muncheniin. Käydään myös Alpeilla.

Vihajuttuja:

1. Olin kipeänä kaksi viikkoa.

2. Neljän päivän terveen jakson jälkeen olen taas kipeä. Tosi kiva, kun ostin vihdoin kotiin käsipainot, joihin voin lisätä painoja ja himoan käyttää niitä. Ostin myös pyörän ja himoan päästä polkemaan töihin. Puolikuntoisena ei ihan viitsi.

3. Tänään jatkuisi eilen käynnistynyt Cinemadrome Niagarassa, mutta mainitsinko jo, että olen kipeä? Eilen olin särkylääkkeiden voimalla liikenteessä, mutta tänään ei enää viitsi.

Claudie Gallay: Rakkaus on saari
Ehkä omituisimmalta tuntui, että pystyin samaistumaan yhteen päähenkilöistä, itsemurhan tehneen nuorukaisen sisareen, vaikkei oikeasti juuri mitään yhdistävää ole. Tai sitten samaistuminen on väärä sana; kyse on siitä, että tämän henkilön nahkoihin oli jotenkin helppo sukeltaa ja ymmärtää hänen tekonsa, vaikkei todellisuudessa itse toimisi lainkaan samoin. Ihmiset tuntuivat aidoilta ja tunnelma oli verkkainen, mutta ehkä hiukan yliampuvaksi kirja kuitenkin ajoittain draamassaan meni. Gallayn aikasempi kirja Tyrskyt oli mielestäni yksi hienoimmista koskaan, joten Rakkaus on saari jätti ristiriitaisen olon. Ikään kuin olisi ihastunut, mutta ei olisi ihan varma, että onko kohteella enemmän hyviä vai huonoja puolia.

Joe Hill: Sarvet
Hyvää kauhuviihdettä. Hillillä on mainio tapa mennä heti asiaan, eikä rakennella puitteita puoli kirjaa. Päähenkilöiden lapsuudessa ja nykyhetkessä vuorotteleva kertomus luo jännitteitä pikku hiljaa, mutta loppu meni kuitenkin vähän liian eeppiseksi.

Barbara Demick: Suljettu maa – elämää Pohjois-Koreassa
Vähän niin kuin olisi lukenut Orwellia, sillä erotuksella, että tämä kertoi todellisuudesta. Erittäin hyvin rakennettu kokonaisuus muutaman eri ihmisen tarinasta. Kaikki haastatellut ovat loikanneet Etelä-Koreaan, mutta osa henkilöistä oli alun perin ollut nimenomaan “tosiuskovia” valtionsa suhteen. Omasta mielestäni mielenkiintoisimpia olivatkin osuudet, joissa kerrottiin suomujen silmiltä tippumisesta.

Richard Adams: Ruohometsän kansa
Yllätyin positiivisesti, kun lapsuuden yksi parhaista kirjoista tuntui edelleen huipputeokselta. Sitä paitsi näin aikuisena niitä piilomerkityksiä ja viittauksia todellisiin asioihin löysi entistä enemmän.

Umberto Eco: Ruusun nimi
Kaikkien kehuma ja minulle sellainen pettymys, ettei mitään rajaa. Kyllä, alkuasetelma on lupaava. Kyllä, kun noviisi ja hänen opettajansa etenevät tutkimuksissa, on se mielenkiintoista. Ja kyllä, kuvailu on mainion kauhuromanttissävytteistä. MUTTA kun tarina ei välillä etene kymmeniin sivuihin, koska pitää käyttää aikaa ja vaivaa teologisiin pohdiskeluihin, ajan kirkollisten erimielisyyksien kuvailuun ja juonitteluihin, ei murhamysteeriä lukemaan aloittaneen pienen ihmisen hermo kestä.

Emma Donoghue: Huone
Eräs työkaverini sanoi, että jos lukee tänä vuonna vain yhden kirjan, sen pitää olla tämä. Minä sanon, että ei kyllä helvetissä pidä. Hyvin kehuttu ja mainostettu kirja. Aihehan on mielenkiintoinen ja myyvä: mies pitää huoneessa vangittuna naista ja pientä poikaa, joka on syntynytkin huoneessa, eikä tiedä mistään muusta. Kunnes he pakenevat. Jäi sellainen olo, että kertoja on valinnut rankan aiheen, vain koska sillä saa lukijoita. Pintaa syvemmälle tässä ei sukelleta, koko kirja on vain kalpea pintaraapaisu aiheeseen, josta olisi voinut kehittää ihan aidosti monipuolisen kuvauksen. Henkilöt jäävät vaisuiksi muutamalla ominaisuudella varustetuiksi tyngiksi, eikä motiiveja millekään pahemmin esitetä.

Marko Hautala: Torajyvät
Työkaveri suositteli tiheätunnelmaisena ja ahdistavana teoksena, eli innostuin heti. Ja suosittelu kyllä piti paikkansa, Torajyvät leikittelee todellisuudella, ihmisten peloilla ja menneellä ajalla niin taitavasti, että taisin lukea koko kirjan kerralla. Innostuin niin paljon, että luin Hautalalta kaikki muutkin teokset, eikä yksikään pettänyt. Yhteistä kaikissa Hautalan kirjoissa on se, että ne jättivät lukijalle (onnistuneesti) sen olon, ettei ole ihan varma, oliko kyseessä mitään yliluonnollista vai ei.

Erich Maria. Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
Sievistelemätöntä, mutta samalla yliampuvuuden välttävää kuvausta ensimmäisestä maailmansodasta. Tunnelma pyöri päässä vielä pitkään kirjan jälkeenkin. Tykkäsin tästä lähes yhtä paljon kuin Sotilaspojasta, niiden isoin ero on, että Sotilaspoika oli äärrimmäisen ahdistava, tämä taas karu. Kerrontatapa on kuitenkin hyvin samantyyppinen.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Kevyt ja hauska. Hämmentävän näpsäkästi päähenkilö luisuu koko ajan kovempiin otteisiin yrittäessään muuttua ruotsalaiseksi. Tätä uskaltaisin suositella välipalakirjana oikeastaan kelle vaan.

Ja sitten ne elokuvat

Tammikuu;
Nekromantik 2 – Tuttuun tapaan aloitettiin vuosi katsomalla tavanomaisesta poikkeava elokuva, mutta tämä oli lisäksi ihan tuhottoman tylsä.
The house that drips blood on Alex
Noiduttu
Kulkuri
Pankki
Nyrkkeilyottelu
Kaunotar ja Hirviö (uusinta)
Keisarin uudet kuviot
Lumikki ja seitsemän kääpöitä
Rannalla
Uusi työpaikka
Red Rock West
Puhumattakaan naisista
Jättiläinen
Ritari Siniparta (uusinta)
The girl with the dragon tattoo
Bambi
Umpikuja
Harjunpää ja pahan pappi
Limits of Control (uusinta)
The Rock
Koyaanisqatsi
Kiss of death
Four rooms
Kadonneiden lasten kaupunki
Matka kuuhun
Kirjava satama – Päähenkilöt olivat niin epätodellisen cool!
Yhteiskunnan vihollinen
Tropa de elite 2
Herrat pitävät vaaleaveriköistä – Tykkäsin ihan pipona!
Kesäyön hymyilyä

Helmikuu:
Miehuuskoe
Keskiyön cowboy
La strada
The New York Ripper (uusinta) – Vielä parempi kuin muistin. Jäätävä tunnelma alusta loppuun.
Mr. death
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat
Kuka pelkää Virginia Woolfia? – Tämä meni lopussa tunnelman tiiviydeltään erittäin mahtavaksi
Fantasia 2000
Liisa Ihmemaassa
Mission: Impossible – Ghost protocol
Tri Mabuse
Jules & Jim
Aidosti outoa
Virvatuli
Onkalo – säteilevä hauta
The rink
Suuri Flamarion
The plague of the zombies
The devil rides out – Mainio vanha kauhupätkä!
Roskisprinssi – Ihan oletusten mukaisesti huono

Maaliskuu:
The black magic
Insidious
The Artist – Tyylikkäästi tehty ja hauska.
The Witches
The Reptile
One million years b.c.
The viking queen
Monty Pythonin lentävä sirkus, kausi 3 (uusinta)
Hour of the wolf
Skammmen – Alun kevyt tunnelma muuttuu lopussa niin ahdistavaksi, että yllätyin.
Kone 2010
Oma elämä (pitkä huominen)
Arka
Out of erasers – Tykkäsin tosi paljon tämä lyhytelokuvan tyylistä.
We ate the children last
Återfödelsen
The end of the world
Time is running out
Winterlong
Birdboy
Armadingen
Himmelskibet
Fellini Satyricon
Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja – Uskomattoman kauniisti kuvattu, ja verkkainen kerronta, eli tykkäsin ihan pipona.
Phenomena
Get Carter (uusinta)
China Blue
Cowboys & Aliens
Toy Story 3
The red shoes
Bonnie & Clyde
Fillarijengi
Pasila kaudet 4, 5

Sunnuntaina urheasti lenkkeiltiin hirveässä lumipyryssä ja sitten haettiin Matin kanssa iskä Vetelistä. Iltasella jäätiin mummun kanssa kaksin. Maanantaina kävin hiihtämässä ensimmäisen kerran 15 vuoteen! Puuhailin lisäksi lumitöiden parissa. Ja saunoin taas muutaman tunnin.

Juteltiin mummun kanssa siitä, että positiivisesti ajattelevat ihmiset elää vissiin pessimistejä pidempään:
Mummu: “Niin Maria, kannattaisi sunkin alkaa ajattelemaan iloisemmin.”
Minä: “Mä näen tulevaisuuden niin synkkänä, etten ehkä halua elää ihan järjettömän vanhaksi, joten ei kannata.”
Mummu totesi, että tuohon on paha enää mitään sanoa.

Tiistaina 21.2. mummu heitti minut Kokkolaan menevälle bussille. Olen kulkenut mummulaan itsenäisesti bussilla jo kolmasluokkalaisesta lähtien, mutta silti nyt oli vasta ensimmäinen kerta, kun en koukannut Jyväskylän kautta. Kokkolassa jouduin odottelemaan juna-asemalla reilun tunnin (oli muuten ystävällisintä VR:n lipunmyyntipalvelua ikinä!), mutta siinähän tuo lukiessa meni. Kokkola-Tampere väli on siitä kiva, ettei ole vaihtoja.

Sunnuntaina 26.2. lähdin pikavisiitille Jyväskylään äitiä ja Nasua moikkaamaan ja poistuessani nappasin Sannan mukaan. Vietettiin alkuviikko yhdessä laatuaikaa käymällä salilla ja uimassa, tekemällä kaalilaatikkoa ja hirveä vadillinen rahkaa, saunomalla ja lojumalla sohvalla.

Kaikkea muutakin kivaa olen ehtinyt tehdä ja olo on parempi kuin vuoteen! Toki kaupan tuntien tipahdettua lähes nollaan on rahaa huomattavasti vähemmän, mutta kirjaston palkka on onneksi sellainen, että peruselämän pystyn kustantamaan. Vapaa-ajan mahdollistava sosiaalinen elämä ei vain ole rahassa mitattavaa.

Viikonloppuna onnistuin lukemaan niin paljon, ettei meillä tällä hetkellä joka huoneessa loju kesken olevaa kirjaa. Hämmentävä tilanne. Tänään alkaa Tampere Film Festival minun osaltani, luvassa maailmanloppulyhäreitä!

Enemmän kuvia siellä missä aina.

Jukka ja Ismo olivat ostaneet muutaman raketin ja niitä käytiin sitten keskiyöllä ampumassa. Valettiin myös tinaa, ja lopputulos vaikuttaa lupaavalta: minä sain selvän korpin, joka symboloi sotaa ja kuolemaa, Oonalle napsahti skorpioni, joka symboloi kostoa ja kuolemaa. Ehkä se maailmanloppu sieltä tulee…

Vuosi 2011 jää mieleeni lähinnä siitä, että tein ihan älyttömästi töitä. Kaupalla oli kesän ja syksyn ajan pitkiä päiviä ja etenkin loppuvuosi meni vähän sumussa. Tärkeimmät merkkipaalut kuluneena vuonna taitavat kuitenkin olla valmistuminen ja loppuvuodesta kirjastolta saadut työt. Hienousjuttuja oli reissu Lontooseen ja OonaJukan muuttaminen samalle kadulle.

Sitten niihin tilastoihin.

Luin 119 kirjaa. Niistä esillenostamisen arvoisia olivat:

Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät
Kyrön Mielensäpahoittaja
Holmilan Holokausti (kiihkottomuudessaan loistavasti kirjoitettua asiaa)
Genovan Edelleen Alice (muistisairaudesta kirjoitettu romaani kuvaa sairauden etenemisen)
Lindqvistin Kultatukka, tähtönen (kiero ja julma)
Neitzelin Sotilaat (pureutu sotilaiden elämään hyvin tarkasti, paras tietokirja tänä vuonna)
Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (piikittelyä ja entä jos -meininkiä)
Mercierin Yöjuna Lissaboniin (loistava kuvaus, vuoden paras lukemani)

Katsoin 239 elokuvaa / sarjan kautta. Parhaimmistoa olivat ainakin:

There Will Be Blood
Seconds
Limits of Control – niin tyylikäs ja vähäeleinen
Pieces – paras hyvä huono
Robogeisha
Kuiskauksia ja huutoja
Piranha 3D
Kanal
Drive
Black Book – vuoden löytö tv-sarjojen maailmasta
My Fair Lady – tämä oli vuoden yllättäjä, romanttinen musikaali ja minä tykkäsin!
The Human Centipede

Lisäksi rakastuin stand up-koomikkoon nimeltä Louis C.K.

Ja vielä jälkiruuaksi joulukuun leffat:

Cherbourgin sateenvarjot
Aamiainen Tiffanylla
Piukat paikat
Suuri hiljaisuus
The Nanny
Louis CK: Live at the Beacon theater
Viinankätkijät
Kaikki Eevasta
Laulavat sadepisarat
Cape Fear
Louis C.K: Shameless
Louis C.K. One night stand
Louis C.K. Hilarious
The Finnish Dreamer
Domoi – Kotiipaluu

Janin ja Kaisun tupareissa sentään oltiin ja saikkuakin tuli vietettyä, kun otin pahvinpalasesta kopin silmälläni ja näkö meni päiväksi + silmä tulehtui.

Joulu meni Jyväskylässä Matin ja iskän kanssa. Aatonaattona päädyin viettämään iltaa Matin ja muutaman hänen kaverinsa kanssa, rasti seinään, tätä ei tapahdu usein. Ilta oli kyllä mukava, eli en valita. Aattona saunottiin, syötiin ja illaksi lähdin iskälle, kun lähdettiin joulupäivän aamuna ajelemaan mummulaan. Mummulassa syötiin vähän lisää, istuttiin hetki ja siirryttiin sitten vielä iskän serkun luo. Illalla ajeltiin välillä vähän eksyen Tampereelle. Eksyminen ei kyllä haitannut, oli kiva körötellä ja jutella, iskä kertoi hyviä juttuja lapsuudestaan.

Toisen joulupäivän pyhitin pyjamassa lorvien, luin pari kirjaa, söin suklaata, paijasin pupua ja katsoin elokuvia.

Ja jokavotiseen tyyliin on kai lueteltava lahjat (sain mitä halusin, eikä onneksi tullut turhaa härpäkettä): Pikku Myy -kattila (joka on paitsi hyvä, myös niin söpö, että haluaisin laittaa sen esille), kahvakuula, villahuopa (tän kyllä periaatteessa vaan omin iskältä, kun se ei tarvinnut), lapaset, päänraaputin, saunatyyny, puhelin, pyjama, teetä, muumimuki, villasukkia ja varmaan vielä jotain, mutta en jaksa muistaa.

Kaikista hienoin lahja tuli silti ehdottomasti Ismolta, joka tietää, kuinka lahjoa tyttöään: mulla on oikea machete! Siisteintä ikinä!

Isänpäivänä syötin iskälle ja Matille lihapataa ja juustokakkua. Marraskuu 2011 jää historiaan myös sinä kuukautena, jolloin ostin itselleni ensimmäistä kertaa vuosiin farkut. Olin myös kipeä, tätä ei ole sattunut muutamaan vuoteen. Jyväskylässä kävin ihastelemassa Danko Jonesia.

Löysin niin ikään levyhyllystäni Social Distortionin pitkästä aikaa.

Sellainen marraskuu. Oletettavasti unohdin puolet asioista. Ai juu, esim. se fakta, että kun on kahdessa työpaikassa, niin vapaa-aikaa ei ihan oikeasti juuri ole. Ja kun on, sen haluaa köyttää nukkumiseen.

Marraskuun leffat:
Iho jossa elän
Suicide club
Hobo with a shotgun
Class of 76
Hetki lyö
Basket case
Ekusute
CSI, kausi 4
Grayn Anatomia, kaudet 6 & 7
Mysterious skin
The Burning

Oli Liisan synttärituparihalloweenbileet. Tykkäsin, Ohjelmaan kuului kasvomaalausta, jonka jälkeen koko porukka näytti kirkonpolttomusiikkia soittavan bändin jäseniltä.

Kävimme katsomassa Iho jossa elän. Tykkäsin.

Oli ensimmäinen työpäiväni virallisesti kirjastovirkailijana. Tämä ilo jatkuu ainakin vuoden loppuun. Tarvitseeko edes mainostaa kuinka paljon tykkään? Luonnollisesti heti ensimmäisenä työpäivänä hyödynsin työpaikkani tarjoamaa aarreaittaa:

Lokakuussa:

Kävin Jyväskylässä katsastamassa Sannan uuden kodin. Eksyin myös täysin uudistettuun Forumiin. Olin unohtanut, että Jyväskylälläkin on kaunis puolensa (joka ei liity mitenkään Forumiin).

Matkustimme Ismon kanssa mummulaan haravoimaan, saunomaan, syömään ja oleskelemaan. Tykkäsin.

Syyskuussa:

Teimme Oonan kanssa syksyreissun Forssan kautta Saloon. Forssan sympaattisessa pikku kahvilassa nautimme aamupalan ja sitten lähdettiin eksymään kohti Saloa. Tykkäsin.

Lisää kuvia.

Ja viime kuukausien elokuvat:

Syyskuu:
Orpheus
Revitty esirippu
Kaksipäisen kotkan varjossa
Velhon oppipoika
Armageddon
Ei paluuta
Danger: diabolik
The Human Centipede
C.S.I., kausi 4
Monsters
Macbeth
Night of bloody horror
Rocky 3
Season of the witch

Lokakuu:
X-files, kausi 1
Inception (uusinta)
The Rite
The Descnet 2
Red riding hood
Drive – NIIIIIIIIIIN komea elokuva! Yksi vuoden parhaista.
Aristokatit
Social network
Essential killing
Horror rises from the tomb
Midnight in Paris
Pulp fiction (uusinta)
The Fifth element (uusinta)
Aladdin
Wicker man (uusinta)
Threads – Älyttömän hyvä kuvaus ydinsodan jälkeisestä maailmasta.
Manaaja (uusinta)
Pieces (uusinta)

Elokuussa vietin aikaa mummulassa polttaen vanhoja päiväkirjoja, lenkkeilemällä sateessa ja siistimällä perunapenkkejä. Iskä ja Matti remontoi mummun saunaa, joka vuosikymmenien jälkeen ansaitsikin koko uudistuksensa. Saunarempan takia oli ensimmäinen kerta, kun mummulassa ei päässyt saunaan. Peseytyminen hoidettiin vanhassa karjakeittiössä vettä saavista kaatamalla, missä oli kyllä oma tunnelmansa.

Muuta mukavaa elokuussa oli Sannan ja Minnan kanssa tehty Hämeen linnaan tutustuminen. Kiersimme itse linnan ja tutustuimme mös vankilamuseoon.

Syyskuun alussa heitin hyvästit kesälle iskän mökillä. Saunoin reilun tunnin, söin hyvää ruokaa Matin ja isin kanssa ja kuuntelin kun illalla sade rummutti peltikattoon.

Enemmän kuvia kaikesta yllämainitusta ja muustakin.

Heinäkuussa katsoin:
Stake Land
Drive Angry – Luulin tätä ihan käsittämättömän huonoksi, mutta tämähän olikin yllättävän viihdyttävä pätkä.
Sukiyaki western Django
Babylon A.D.
Salt
Deep red
True grit
Kalteva torni – Vittu mitä paskaa suomalaiset suoltaa.
Black book, kaudet 1, 2, 3
Paths of glory
Kiinassa syödään koiria
Klovni – kyllä nolottaa
French connection 2
Event horizon

Ja elokuussa:
Käpy selän alla
Ja Jumala loi naisen
Bunny the killer thing
The secrets of a french mate
Hiljaisuus
Pianonopettaja – Nyt tiedän, mistä Black Swan on kopioinut suurimman osan. Koko juoni-idea ja jopa jotkut kohtaukset olivat jännästi ihan samanlaisia. Paitsi, että tämä oli rutkasti parempi kuin Black Swan.
Carnival of souls (uusinta) – Tämä on kyllä niin mainio.
Rakkautta italialaisittain
My fair lady – Romanttinen musikaali ja minä tykkäsin!?
Castle Freak
Taking lives
American graffiti
The Boogey Man – Sakset kurkulla
Solaris
Fantastic Mr. Fox – Ihanan höpsö.
Viimeinen sirkus – Välillä vähän puiseva, mutta etenkin eeppisestä lopusta annan roimasti pisteitä.
Hands of steel
Living Dead Girl