Kotieläinpuistossa kävimme pällistelemässä eläimiä ja pohdimme nyt Ismon kanssa, että pitäisikö Pedolle hommata lemmikiksi marsu. Huvittavaahan on, että ne marsut on suunnilleen Pedon kokoisia, niillä on vain lyhyemmät jalat ja korvat. Toisaalta olen itse sitä mieltä, että Peto tykkäisi ehkä enemmän ponista tai aasista.

Helsingissä oli Leonard Cohenin keikka, joka toimi tälläkin kertaa loistavasti, vaikka totta kai se ensimmäinen kerta muutama vuosi sitten oli jotenkin paljon kohtalokkaampi. Kappaleet oli mielestäni sovitettu paljon menevimmiksi kuin viime kerralla, mikä toi ihan hyvää vaihtelua muuten hyvin samantapaiseen ohjelmaan. Yöllä Helsingistä poisajaminen tuotti aluksi vähän haasteita, mutta Kimin ja Amalian kanssa löysimme lopulta sen oikean reitin Tampereelle. Yön pimeydessä on helppo tehdä u-käännöksiä.

Samalla viikolla menimme uudestaankin Helsinkiin (nyt pakkasimme myös Ismon mukaan), tällä kertaa ihastelemaan Ulveria Flowssa. Päädyimme myös Helsingin yöelämään; pakkohan Pyhän Urhon pubiin oli mennä. Seuraavana päivänä menimme päivänäytökseen katsomaan Four Lionsin, mitä täytyy kyllä suositella kaikille. Loistava satiiri itsemurhapommittajista. Harvassa ovat onnistuneet komediat, mutta tämä oli kyllä sellainen.

Sannan ja Minnan kanssa matkustimme päiväksi Turkuun, päämääränä oli Turun linna. Aloitimme ensin ihan varsinaisella opastuskierroksella ja sitten vielä pyörimme keskenämme linnassa. Opin mm. että hulluuden voi parantaa hyvin helposti:
Ajetaan tukka pois ->. Otetaan kukko -> Avataan kukon maha, vedetään suolet ulos -> Laitetaan sisälmyksetön kukko päähän kuin pipo -> Hulluus paranee niin kauan kuin kukko on lämmin.

Kyllä, minulle jäävät historia -aiheisilla kierroksilla päähän kaikista tärkeimmät asiat…
Koska Ismo oli kieltänyt, en puhunut kenenkään turkulaisen kanssa. Linnasta lähtiessämme päädyimme umpikujan tapaiseen ja saimme turisteilla oikein kunnolla, kun lunttasimme kartasta, että mihin pitää mennä. Tai siis Sanna ja Minna lunttasivat, minä vain katselin vierestä.

Ismolla ja minulla oli niin ikään 6. vuosipäivämme. Tämän voi siis lukea niin, että on joku hyvä syy mennä ulos syömään hienosti ja tulla sitten kotiin katsomaan Last Action Heroa. Samana yönä tyhjensimme parvekkeen huonekasveista, sillä yöt alkavat viiletä, enkä halua että rakkaat pikkuvihreät paleltuisivat. Parveke on nyt hyvin aution oloinen, ja syksyn tuntu on jotenkin paljon lähempänä. Toistaiseksi kyllä pidämme parvekkeen ovea auki päivisin, koska Peto tykkää oleilla parvekkeella.

Nyt olemme käyneet myös tutustumassa elokuvateatteri Niagaraan ja kokemus oli hyvin miellyttävä. Täytyy ottaa tavaksi seurata, että mitä siellä pyörii, pääsee vähän halvemmalla katsomaan elokuvia ja lisäksi sellaisiakin, jotka eivät ole valtavirtaa varten massatuotannolla tehtyjä. Mistä puheenollen täytyy kyllä ylistää Yleä hiukan, tänä kesänä olen katsonut paljon vanhoja scifi-klassikoita, kiitos Teeman.

Lukemisessa olen aloittanut pikkuhiljaa etenevän urakan: luen jokaisen kirjastopinon päätteeksi aina yhden kirjan omasta hyllystäni. Suunnitelmisa on siis lukea seuraavan vuoden aikana kaikki omat kirjani läpi, sillä en ole koskenut niihin pitkään aikaan. Olen myös pitkästä aikaa innostunut runoista, mikä tuo kivaa vaihtelua lukemiseen.

Koulukin alkoi. Eikä kovin rankasti. Ennen joulua on kuukauden työharjoittelu ja sen lisäksi on vain 25 päivää lähiopetusta. Muuten saan tehdä hommat kotona verkko-opintoina omassa rauhassa. Tykkään.

Kuvia.

Yön vietin isin kanssa mökillä. Kävin uimassa, joskin tuulen nostattamien puoliaaltojen takia kokemus ei ollut kaikista rauhallisin. Yöllä heräsin siihen, kun sade hakkasi peltikattoon.

31.7.
Hengailtiin isin kanssa Uuraisilla jäätelöä syöden, kunnes lastasin itseni mummulaan menevään bussiin. Keskipohjanmaalla oli riehunut pari yötä aiemmin myrsky ja kävelimme Harjulle katselemaan isoa määrää kaatuneita mäntyjä. Päädyimme serkkuni kanssa vielä samana iltana järveen ja jälleen aallot estivät sellaisen mursumaisen rauhallisen lillumisen, mutta tulipahan pitkästä aikaa kokeiltua käsillä seisomista vedessä.

1.8.
Harrastin jälleen vanhassa tuvassa aarteenetsintää hyvin tuloksin. Mummun vanha mekko muovautui minulle sopivaksi kavennuksella ja helman lyhennyksellä (joskin näytän silti se päällä vakavamieliseltä papinrouvalta, eli hyvä mekko töihin), äidin vanha laukku on ehkä söpöin ikinä ja kaikista hienoin juttu koskaan: löysin KALOSSIT! Kalossit ovat kenkien päällyskengät, jotka voin vetäistä korkokenkien suojaksi, kun kipitän syksyn sateissa ulkona. Kävimme myös vanhainkodissa tervehtimässä äidin kummitätiä, pyöräilimme yli kymmenen kilometrin lenkin ja kuvasimme sen aimmin mainitun myrskyn aiheuttamia tuhoja.

2.8.
Kävin parturissa, kyläilimme tutan siskon luona ja ompelimme illalla. Tällaiset illat mummulassa ovat niitä parhaita; vatsa on täynnä mummun tekemiä herkkuja, ulkona hämärtää ja saatamme mummun kanssa olla pitkän tovin vain ihan hiljaa.

3.8.
Lähdimme metsästämään mustikoita. Olen viimeksi harrastanut moista joskus lapsena, ja puuha oli kamalaa. Hyttysiä, paarmoja ja kärpäsiä kyllä riitti, mutta mustikoita ei juurikaan. Mummu keräsi parikin litraa, minä ehkä kolme desiä, jotka sitten söin heti. Punaherukoiden keruu oli paljon miellyttävämpää, samoin kuin vadelmien ja kirsikoiden. Kaikki kunnia niille tyypeille, jotka jaksavat samota metsissä mustikoita ja puolukoita hamuten.

4.8.
Iltapäivällä suuntasimme bussia odottelemaan ja saimmekin odotella sitten vähän pidempään, sillä bussi oli myöhässä puolisen tuntia. Kuski oli ihan litimärkä ja vähän kärttyisen oloinen, joten lempeänä yksilönä jätin mainitsematta bussin viivästymisen. Kuski näytti olevan tietoinen asiasta itsekin. Selvisihän se syy minullekin, kun linja-auto hajosi tienreunaan keskelle peltomaisemaa. Siinä sitten odoteltiin uutta bussia ja minä mietin, että pääsenkö samana iltana enää lainkaan Tampereelle saakka. Minna ei olisi halunnut lähteä kovin myöhään enää ajamaan ja isi soitti ja kertoi, etteivät junatkaan oikein kulje niin kuin pitäisi. Mutta aina voi luottaa kiroilun ja sen otsassa olevan ison elimen voimaan: uusi linkki tuli nopeammin kuin odotin ja ajelimme Minnan ja Matin kanssa vielä illalla Jyväskylästä Tampereelle.

Nyt oltuani kotona jo muutamia päiviä, olen ehtinyt pestä paljon pyykkiä ja syödä kakkua Katjan ja Marian kanssa. Huomenna olisi tarkoitus mennä Särkännimeen, jos sää sallii. Innostuin myös ottamaan huulikorut pois. Olen jo jokusen hetken ollut niihin vähän kyllästynyt ja nyt sitten oli niiden aika lähteä. Vähän kyllä kutkuttelee ottaa uusia lävistyksiä, joten katsotaan, sanoi tohtori. Korut muuten irtosivat hienosti työkalupakista kaivetuilla pihdeillä, kun muuten ne eivät meinanneet lähteä mihinkään.

Heinäkuussa katsoin:

History of violence (uusinta)
Kill Bill 1 (uusinta)
Masters of horror: Jenifer
Ystävät hämärän jälkeen (uusinta)
Kill Bill 2 (uusinta)
Dekalog: dziewiec
Tänä yönä valtaan ruumiisi
Phone Booth
Masters of horror: Incident on and off a mountain road
This island earth
The King in New York
The Wicker Man 2006 – Kyllä oli sellainen alkuperäiselokuvan raiskaus, että pahaa teki.
Predator
Raising Arizona
Muumion salaisuus
Kielletty planeetta
Lyhyt elokuva rakkaudesta
The General
Myyntitykit
Yölento
Smokin’ aces
Hot fuzz
Nainen Pariisissa
Muukalainen
Seitsemän vampyyria
Jacob’s ladder
Mies joka kutistui
Eastern Promises
Stalker
Inception
Varastetut ihmiset
Boondock Saints 2
Geishan muistelmat (uusinta)

Kuvia löytyy lisää, aika paljonkin, sieltä mistä ennenkin.

Disney-elokuvista ehdottomasti suurin suosikkini on aina ollut Pieni Merenneito, vaikka siinäkin niitä noloja kappaleita piisaa. Näin vanhemmiten olen vain alkanut pohtia, että olenko aina pitänyt siitä leffasta vain siksi, että Arielilla on upeimmat hiukset ikinä (No hei, ne on punaiset, pitkät ja paksut. Ja punaiset. Mainitsinko jo, että ne ovat punaiset, sellaisen juuri oikeansävyisen punaiset?).

Scissor Sistersin uusin levy ei edelleenkään ole noussut kestosuosikiksi, mutta kyllä se useamman kuuntelukerran jälkeen jo aika hyvältä alkaa vaikuttaa. Vakava se silti edelleen mielestäni on (ei toki lyriikoiden puolesta). Vakava siis Scisor Sistersin levyksi. Jotenkin siitä puuttuu mielestäni sellainen hilpeän ilkikurinen meininki, mikä taas aiemmalla levyllä oli läsnä koko ajan. Tässä voi siis olla se kompastuskiveni: vertaan uutta levyä koko ajan aiempaan. Lähinnä varmaan siksi, että tykkään Ta-Dah -albumin pikkuilkeistä kappaleista ihan hurjasti. Silti, ei saisi verrata. Paha Maria. Tuhma. Hyi, häpeä. Alappas nyt tykätä siitä uudesta levystä ihan tosissasi. Ja minähän haluan tykätä siitä kovasti. Jatkan siis harjoittelua.

Yksi päivä kun menimme Ismon kanssa kauppaan, kirosi sellaisen katukappelin sisäänheittäjä Ismoa sanoilla: “Painu sinä saatanasi luo”. Mielenkiintoista. Ismolla oli yllään Medeian paita, jonka kuva ei oikeastaan ollut edes kovin provo (ei siis väärinpäin käännettyjä ristejä, ei kuvia vanhasta vihtahoususta yms.). Herttaisia nuo kristityt. Jos kyseinen nainen olisi ihan vaan tullut nätisti kysymään, niin olisimme voineet kertoa, ettei meillä ketään saatanaa ole eikä palvota. Mutta mites se nyt Raamatussa sanottiinkaan: “tuomitkaa, että teidätkin tuomittaisiin” eiku…

Viikonloppuna vietimme Minnan ja Matin kanssa meillä kiihkeän yön katsellen elokuvia. Seuraava ilta oli sitten jo rappiomeininkiä: menimme terassille pelaamaan korttia, siitä grillille ja sitten meille yöllä (YLLÄR!) katsomaan elokuvaa.

Lomaa on jäljellä kuukausi ja minulta alkavat päivät loppua käsistä, kun on niin paljon tekemistä vielä.

Vaikka helteet aiheuttavatkin sen, että olen aurinkovoiteen ja hikoilun ansiosta niin tahmainen, että jos minut paiskaisi seinään, jäisin siihen varmasti kiinni, olen pääsääntöisesti tyytyväinen. Vesi on lämmintä, joten voi käydä uimassa eikä minua palele koko ajan. Kim on viettänyt meillä paljon laatuaikaa ja olemme tehneet loppukesää varten suunnitelmia; Kuopiossa täytyy käydä katsomassa valokuvanäyttely ja sitten on se yksi elokuva, joka pitäisi katsastaa, mutta josta en takuulla itse maksa mitään (Predators). Mökilläkin olemme ehtineet olla Ismon, Kimin ja Amalian kanssa. Mökillä olemme uineet, saunoneet, syöneet, minä olen voittanut ristiseiskassa lukuisia kertoja ja jutut ovat laskeneet uskomattoman alhaiselle tasolle aamuyöllä.

Ismon kanssa kävimme pyöräilemässä kaupunkiin ja takaisin. Sanna oli ihan yksin Klubilla iltahommissa, joten menimme viihdttämään. Pyöräily on ihan mukavaa, mutta kermaperseeni ei kestä sitä satulaa noin pitkää matkaa. Täytynee pyöräillä enemmän. Näytän muuten n. 10-vuotiaalta, kun ylläni on farkkushortsit, Bambi t-paita ja pyöräilykypärä.

Olen myös raahannut tavaroita kirpputorille, syönyt jäätelöä, kävellyt lintujen pesimäalueen läpi, kipristellyt varpaita ruohikolla, löhönnyt lattialla pupun kanssa ja muistanut, että lämpö, valo ja loma täyttävät minut lähes sietämättömällä määrällä iloa. Ja on meillä nyt olkkarissa kaksi seeprakuvioista tyynyäkin, jotka tekevät minut hyvin tyytyväiseksi.

Scissor Sistersin uusi levy ei kyllä tee minua tyytyväiseksi. Se on jotenkin liian vakava. Kokeilen kuitenkin vielä muutaman kerran, josko se siitä aukenisi. Ladytron kyllä toimii sitäkin paremmin, vaikken sitäkään hilpeäksi kesämusaksi luokittelisi.

Kuvia taas.

Kesäkuun leffat:
Terro’s advocate
Yö saalistajat – Miksi elokuvan nimi on tällainen, kun siinä ei saalisteta mitään, eikä oikein liikuta yössäkään? No, suomalaiset osaa, tehdä näitä pelottavan huonoja elokuvia nimittäin.
Sisters
Pandorum
The Ruined Eye
Kesä Monikan kanssa
Kaupungin valot – Ensimmäinn täyspitkä Charlie Chaplinini! Ihana, olen rakastunut.
Viettelysten ilta
Thief
House by the cemetery
Story of Ricky – Opin tästä, että jos joskus haluan tappaa jonkun, voin tehdä sen siten, että leikkaan mahani auki, vedän suolet ulos ja kuristan kohteen omiin suoliini. Aika cool!
Italian Stallion
Don’t torture a duckling
House of Usher
Sinä elävä
Going to pieces
Pako New Yorkista
The Beast in Heat – Vaarallisia tappajarottia, jotka ovat itseasiassa mustaksi maalattuja marsuja. Ei kovin tehokas pelottelukeino.
Kolme Väriä: Sininen (uusinta)
Kolme Väriä: Valkoinen (uusinta)
Kolme Väriä: Punainen (uusinta)
Sinkkueläää 2 – Budjetti on kyllä selvästi mennyt johonkin muuhun kuin käsikirjoitukseen, niin onneton tää oli.
Seitsemäs sinetti
Metroplis – Tykkään kovasti mykkäelokuvien korostuneista eleistä ja ilmeistä.
Persona
Greyn anatomia, kausi 4
The Rocky Horror Picture Show (uusinta) – Paljon parempi kuin muistin!
The Blair Witch Project (uusinta)
Saaren vangit
Musta narsissi
Täydellinen sotilas – Sanna pisti katsomaan ja minussa meni jotakin rikki tämän elokuvan takia. Tätä ei voi kehua.
Repulsion
Reflex
Tulevia aikoja
Hollow Man
Fars of the penguins
Robocop
Masters of horror: sick girl
Masters of horror: dreams in the witch-house
Mustaa valkoisella – Ihastelimme Jörn Donnerin uskomattomia näyttelijänlahjoja.
Deathwish 3
Nykyaika – Toinen Chaplin, ja minä olen entistä enemmän liekeissä.
Masters of horror: Homecoming
The Bad Lieutenant: Port of Call New Orleans
Hardware
Masters of horror: Cigarette burns

Kissat eivät olleet aivan yhtä innoissaan retkestä kuin me, ja jouduimme kiskomaan ja lopulta kantamaan ne ensin hissiin, sitten hissistä ulos, sitten rappukäytävästä ulos. Talon nurkalle päästyään nuo villit, verenhimoiset pedot kuitenkin onneksi riehaantuivat kovasti. Tähän tapaan:

Kyyristellen ja luimistellen kisut sitten liikuskelivat, toinen oli vähän rohkeampi (en tunnista niitä toisistaan), mutta lopulta todettiin, että ehkä kaikkien suurin ilo olisi päästä kuitenkin kotiin. Luonnollisesti kotiovelle päästyämme päätti toinen, että nyt hän on rohkea ja utelias saalistaja ja lähti seikkailemaan rappukäytävään.

Loppujen lopuksi raahasin pari kerrosta alemmas ehtineen yksilön sisälle ja poistimme valjaat.

Ja näin sai sunnuntainen seikkailumme onnellisen lopun.

Lisää pään poksauttavia söpöyskuvia täällä.

3.6.
Voin kertoa, että on vaikea lähteä ajamaan autolla kohti Jyväskylää, jos auton toinen eturengas on tyhjentynyt yön aikana. Erinäisten säätämisien, Ernon tietojen ja hampurilaisaterioiden jälkeen pääsimme Kimin kanssa kuitenkin vain kaksi tuntia aikataulusta jäljessä köröttelemään Jyväskylään.

4.6.
Scooterin vauhdittamana päädyimme Matin kanssa mummulaan. Avattiin grillikausi ja itse aloitin myös henkilökohtaisen pihatyökauteni keräämällä puista lentäneitä oksia (Tiesin, että tulossa olisi nurmikon leikkuuta, joten ajattelin olla ovela ja keräsin sitä vaikeuttavat oksat pois. Oksia kyllä kerkesi tulla monta kertaa lisää, joten se siitä oveluudesta.).

Illalla kävin lenkillä montulla ja päätin lähteä suuntaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Lopulta tajusin polun hävinneen ja olevani keskellä minulle outoa aluetta. Vaan nättiä oli. Eikä ketään missään. Ja palattuani mummu kertoi, että aluella kuulemma liikkuu karhu. joten en saa enää mennä sinne.

5.6.
Selvisin hengissä serkun yo-julhista. Oli oikeasti mukavaa tavata sukulaisia pitkästä aikaa, mutta koululla kaksi tuntia kestänyt “ainakin viisi eri henkilöä pitää puheen, jossa toistetaan samoja latteuksia” -lakitusseremonia olisi saanut – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – olla lyhyempi ja ytimekkäämpi. Illalla lämmitin saunan ja poltin yhden vanhan päiväkirjan.

6.6.
Pyöräiltiin tutan haudalle kukkia viemään. Kiitos Suomen kesän, olin aika kylmettynyt kun päästiin takaisin. Illalla selailtiin vanhoja valokuvia ja täytyy todeta, että 80-luku oli itseasiassa vielä hirveämpää vaatteiden osalta, kuin luulinkaan.

7.6.
Aamulla heräsin nuohoojan mekkalointiin. Myöhemin haravoin ja illalla pyöräiltiin kirjastoon, jossa löpisin kirjastonhoitajan kanssa ummet ja lammet kaikista kirjastojutuista. Ennen nukkumaanmenoa peiteltiin mansikkamaa hallan pelossa harsoilla.

8.6.
Pesimme mattoja ja pyöräilin ympäriinsä kameran kanssa. Karsin myös pihan hopeapajuista kuivia oksia, mikä oli hyvin terapeuttista puuhaa. Sai oikein luvan kanssa olla väkivaltainen! Hyttyset alkoivat tympiä; yliherkkä ihoni näytti sisälle tultaessa lähinnä punaiselta perunapellolta. Mummu onneksi tietää, että syreenien tuoksu pelastaa paljon, ja toi niitä sisälle maljakkoon (jokavuotinen syreenimaininta!).

9.6.
Pesimme lisää mattoja, leikkasin nurmikkoa ja lämmitin saunan. Puusaunan lämmittäminen on ihan oma juttunsa: palavan koivuhalon tuoksussa ja rätinässä sitä rauhoittuu oikein kertalaakista. Löylyjen välissä kävin kuistilla taistelemassa lentäviä pikkuperkeleitä vastaan ja hävisin sen(kin) erän. Olen ajatellut ehdottaa, että kyseisen pikku kylän tunnuseläimeksi valittaisiin hyttynen, lisäksi sen voisi laittaa vaakunaan ja liittä logona kaikkiin kunnan virallisiin papereihin.

Sain myös tietää jännittävän ja elämänlaatuni kannalta oleellisen faktan: sukulaisen sukulainen työskentelee miehensä kanssa Ruotsin kuninkaan hovissa. Että tässähän tavallaan ollaan hallitsijoita itsekin.

10.6.
Leikkasin nurmikkoa (sitähän mummulassa riittää) useamman tunnin.

11.6.
Siivouspäivä! Mummu kehui minua tehokkaaksi.

12.6.
Aamulla mentiin ostamaan kukkia ja illalla saunoin jälleen. Tietää tehneensä viikon hommia, kun kädet ovat täynnä arpia ja kovettumia. Vaan mitkään töistä eivät olleet vastentahtoisia, ehkä siksi, että Tampereella minua ei velvoita yhtään mikään esimerkiksi leikkaamaan nurmikkoa. Maalla talon hoitoon kuuluvista asioista tulee sellaisia eksoottisia hommia, joita ihan mielellään tekee joitakin kertoja kesässä.

13.6.
Mummu ravitsi minut ja iskän hyvin (lienee turha edes mainita, että olin hyvissä ruuissa koko viikon), jonka jälkeen olikin aika lähteä huristelemaan Jyväskylän kautta kotia kohti.

Kuvia löytyy sieltä tutusta paikasta, myös pupuihanuuksia mukana (ne pupukuvat on kyllä ihan kotona otettuja)!

Ostin tavallaan vahingossa iPodin. Kulkeepahan nyt sitten kaikki musiikkini mukana. Tästä ei ole varmaan kovin iso askel siihen, että rupean haluamaan kovasti inhoamani älypuhelimen? Toistaiseksi ei kyllä siltä näytä, oma puhelimenihan ei pelitä tällä hetkellä ihan niin kuin pitäisi ja olen ihan paskana siitä tiedosta, että taas pitäisi vaihtaa. Olen saanut jo toimivan puhelimen tilalle, mutta en tiedä milloin oikeasti siirryn siihen. Puhelimen vaihto on niin tympeää puuhaa.

Toukokuun leffat:
About Schmidt
Ponille kyytiä, kaudet 1-3 (uusinta)
The Most Dangerous Game
Family Portraits: A Trilogy of America: Cutting
Family Portraits: A Trilogy of America: Home – Tuli epämiellyttävä olo näitä katsellessa, sillai kivalla tavalla epämiellyttävä, tiäätteks? Jos sen kolmannenkin osan joskun katsoisin.
Hets
Solaris – Kim vaati tarkentamaan, että tämä oli se Clooney-versio. Tarina oli itse asiassa vain pieni osio kirjan vähän laajemmasta tarinasta, mutta mielyttävästi toteutettu.
Reindeerspotting
Ghost in a shell
Suspiria – Tykkäsin kovasti.
Murder set pieces
Ghost World
Rebecca
Greyn anatomia, kausi 1,2,3
Candyman
Obsession
Diary of the Dead
Saanko esitellä Joe Balck – Mistä näitä paskoja 3-tuntisia draamoja oikein tulee?
Herkules New Yorkissa
The Texas Chainsaw Massacre 2

Tästä on ihan hyvä aloittaa kesäloma.