Hetken saimme levähtää
Talo täynnä kirjaimia
Minä haluan kodin täynnä ovia,
täynnä avoimia loppuja,
rikotun hiljaisuuden
Katosta ripustettuja sanoja
kuin hirtettyjä miehiä
ja
Eteishalli runoudesta,
miten halpaa kaikki onkaan nykyisin!
Puutarhassa kaksi penkkiä ja patsas,
joka puhuu vaiettujen kieltä
Puut kasvattakoon mitättömyyden pieniä oksia,
jotka pudottavat syksyisin lakastuneet lauseet
Hidas aamu
Herään vanhojen lakanoiden kanssa
venytän yötä kohti
kompastun aamun hitauteen
Aika roikkuu ilmassa, sinun ripustamasi
En avaa verhoja naapureille
juurrun kiinni lattiaan
hipaisen sohvaa
kosketan kasvojani niin kuin sinä
ja
sinun kätesi minua varten
Yhä juurrun kiinni lattiaan
Majakka
Minun taloni on kovin tyhjä
seinät huokauksien rikkomia
Vieraat kuolevat viikonpäivien välissä
lämmin kädenpuristus ei riitä pitämään ketään hengissä
Lattiat huutavat muistojaan
esittäytyvät uusilla tavoilla
Kävelen vielä hetken
olen tarpeeton näille ikkunoille
ja hengitettyäni ulos
voin kääntyä ja maalata seinät kirkkailla sävyillä
olla majakkana teille
väristä kuin kynttilä
Jos voisin…
Aaveet eivät haihdu
unessa huutavat nimeäni
valveilla vain kuiskivat
Huone täyttyy askeleista
joita mietteeni kävelevät
Ja tämä riutunut ruumis
on vain ajatusten näyttämö
Ilma välillämme taistelukenttää
Ne nauravat
Katseesi varastaa sanat
joilla tahdon viiltää rikki tämän hataran sillan
jonka alla ongin verenpunaisia kaloja
Ne nauravat maailman synneille
raapien silmänsä verille
jotteivät näkisi
Ei ollut risteystä neuvomassa
Hetken saimme levähtää
kasvaa uudeksi kuin kevään kukat
Hengitimme hiljaa
eksyimme suoralle tielle
eikä ollut risteystä neuvomassa
Musta kissa
Se musta kissa saapui tien yli
Taisi olla perjantai 13.
Eikä se paennut minusta
kun pyysin jäämään
Ei muurannut seinän sisään unohtaakseen
Käveli tikkaiden ali
kaatoi suolapurkin
ja teki pesän päähäni
Tänään
Ei enää yhtään runoa
tänään
aion murehtia pääni sekaisin
Kerään pieniä kiviä taskunpohjalle
ja hukuttaudun kuralammikkoon
