Ihmiset kuin aaveita
Päivä päivältä
Lapset eivät leiki enää,
kaikki puistot autioita
Jumala jätettiin yksin laskemaan liukumäkeä
Hiekkalinnat on valloitettu aikoja sitten,
siroteltu purkutuomion nojalla ihmisten jalkoihin
Pilvet laskeutuvat päivä päivältä alemmaksi
Bussipysäkit ovat aina kylmiä
tupakantumpit koristeita
Tästä alkoi jonkun nuoruus
minun nuoruuteni on enää kasa radiohittejä
ja älykkyyteni on sidottu maani kulttuurin kahleisiin
Olipa kerran
Sisko kasvoi ohitseni
pitää silti majaa minussa
mokoma kiusankappale
minua kauniimpi on helppo olla
sillä joku on piilottanut silmieni todellisen värin
Ruokalan jonossa kauhistuin;
ihmiset kuin aaveita
viehättävimmät ilmeet asuvat tuntemattomien kasvoilla
vuosissa mitattuna lähtölaukaustakaan ei ole annettu
turhamaisuuden uusimmalle asteelle
Propagandaa
Joku on
lähettänyt hauraan paketin
lapsuuteni osoitteeseen
(matkaopas tulevaisuuteen,
missä historia toistaa itseään)
Myykää minulle maailma
sillä en avannut postilaatikkoa mainosten pelossa
Selviytymisvietti
Rakastan tätä epäsopua
koko vihani vimmalla
Oma mereni niin hukuttava
talvisin pettävää jäätä
ja keväisin
- vesilasissa pieniä laineita
He kyllä pyyhkivät pöydän,
mittaavat matkan minusta heihin,
ja takaisin
Muistuttavat:
olen aina ollut hyvä kävelemään heikoilla jäillä
Jalat maan pinnalla
Keitin teetä
muut eivät oikein osaa
tekevät liian laimeaa
tai vahvaa
Enkä toki tahdo alistua
epäkiitollisuuden synnin alle
Naapuri kolisteli
viedessään roskia
viimeyönä kuului huutoakin
mutta käänsin vain kylkeä
Minun rajojeni sisäpuolella
ei ole muuta maailmaa
sillä tiedän, että
arjessa on vaikeaa olla palvottu
ja
porraskäytävässä vallitsevat viidakon lait
