My Generation Sucks

Minä tahdon

Minä tahdon olla tuuliviiri
ruostunut ja kitisevä
Tai likaiset astiat tiskipöydällä,
pyykkivuori pesukoneen päällä,
pöly kirjahyllyssä

Minä tahdon ihoni täyteen pieniä aurinkoja
ja sormenpäihini kuutamoillat
Kaikki ne asiat, jotka varmistavat,
että Käteni ovat sidotut, mutta Sydämeni lyö

Ja kun olen valmis, jätän kirjat auki,
lentoon lähteviksi;
parveilemaan huoneesta toiseen

Maan ja taivaan välissä

Iltapäivän lämmin karheus
kuinka taivas onkaan repaleinen,
tuulten halkoma, linnunluita varten
Ja kivien varjot liikkumatta
maata vasten, siiven iskuissa jatkuva liike

Talvi

Ilta värjää kaiken siniseksi
ravistaa puista lunta
keventää taakkaa

Hengitän ikkunaan
piirrän huurteeseen kuvioita
Ulkona lumi peitää jalanjälkesi
yhtä verkkaan kuin sinä astelet

Kirjeitä kotiin

Tiedäthän kuinka vaikeaa on palata
kun on ollut niin kauan poissa
Mitä pidempi aika kulunut
sitä vieraammalta tuntuvat tututkin paikat
Ikäväkin menettänyt merkityksensä

Koputan komeroiden oviin

Kävelen alasti huoneistossa
koputan komeroiden oviin, ennen kuin avaan
Surun ottaessa paikkaansa ilon vieressä
minä kiiruhdan väsyneiden valtakuntaan
välttelemään säleaidan välistä vaanivaa petoa
jota arjeksi ylistän

Ottaisit minut virtaamaan sinuun

Sanattomuutesi tanssii ihollani
pienin pistävin askelin
Ottaisit minut virtaamaan sinuun
aamu olisi hiljaista tuulta poskipäillä
Tulisin vastaan
anteeksiannon matkan

Huone

Liikkumattomat kuvat tuijottavat.
Hämärässäkin erotan ilmeettömät kasvot.
Loppuun palanut kynttilä kertoo meidän olleen täällä.

Limsaa ja suklaanmuruja

Limsaa ja suklaanmuruja
– kyllä minä näillä elän
Tai ainakin jaksan jäädä
kunnes en halua olla se joka lähtee
Ehkä tämä huokaus täyttää
kaikki tyhjät komeroni

Kuulin

Hammasharjasi rakastelee omaani öisin
Kuulin kun ne liikkuivat toistensa luo
Se oli hyvin tärkeää
tässä tilassa kun minusta tuli
tunteiden vellova meri
Ja saapuessasi minä olen halpa

Arjessa

Halasimme tiskipinon vieressä
likaisella matolla
pölyisen pöydän päässä
poimimme sanat toistemme suusta

jos nyt kävelet ovesta
minä lakaisen eteisestä hiekan
lähden perääsi,
vien roskat samaa matkaa

takaisin ylös