Talvi
Ilta värjää kaiken siniseksi
ravistaa puista lunta
keventää taakkaa
Syystalvi
Hengitän ikkunaan
piirrän huurteeseen kuvioita
Ulkona lumi peitää jalanjälkesi
yhtä verkkaan kuin sinä astelet
Kevään ja talven välissä
Tämän alemmas eivät auringonsäteet yllä
Vaan eipä sadekaan uskalla kastella
Tulisitte takaisin
kaikki menneet
Olisi enemmän naurua
joka etsii paikkaansa
Kovin viehkeästi viette
kaiken niin lempeän
Kirjeitä kotiin
Tiedäthän kuinka vaikeaa on palata
kun on ollut niin kauan poissa
Mitä pidempi aika kulunut
sitä vieraammalta tuntuvat tututkin paikat
Ikäväkin menettänyt merkityksensä
Koputan komeroiden oviin
Kävelen alasti huoneistossa
koputan komeroiden oviin, ennen kuin avaan
Surun ottaessa paikkaansa ilon vieressä
minä kiiruhdan väsyneiden valtakuntaan
välttelemään säleaidan välistä vaanivaa petoa
jota arjeksi ylistän
Harppauksia
Tämä askel on aurinko
tämä sade
ja pilvet siinä välissä sukeltavat minuun
Ikkunaverhon takana
Ikkunaverhon takana sinä taisit hipaista
tai ehkä se olikin vain katseesi
joka leikki varjojen kanssa
Äänesi oli erilainen
-sitä minä kaipaan-
Ikkunaverhon takana minä nousin varpailleni
kurkistin sinun elämääsi
venytin itseni luoksesi
Painoin pääni piilon
-siihen haluan edelleen-
Hämärässä
Tietokoneen yli minä unohduin
tuntemaan sydäntä joka löi niin
nopeasti, nopeasti
(Minun ihmiseni hiuksista katoavat sävyt hänen istuessa hämärässä)
Tuosta narusta jos vedän
tippuu taivas huokauksina niskaani
(Hänen selkänsä ääriviivat hukkuvat samaan hämärään)
Ottaisit minut virtaamaan sinuun
Sanattomuutesi tanssii ihollani
pienin pistävin askelin
Ottaisit minut virtaamaan sinuun
aamu olisi hiljaista tuulta poskipäillä
Tulisin vastaan
anteeksiannon matkan
Huone
Liikkumattomat kuvat tuijottavat.
Hämärässäkin erotan ilmeettömät kasvot.
Loppuun palanut kynttilä kertoo meidän olleen täällä.