My Generation Sucks

Mies istuu kuistilla

Aamut eivät ole kahvinmakuisia,
mies istuu kuistilla
vakavin kasvoin
Hänellä on varjo kuin kuulla auringon edessä
ja tupakankarhea ääni

Hän ei koskaan vastaa sanoilla,
vain hartaalla päänliikkeellä
ja katsoo ymmärtäjän silmin

Maantie on pölystä raskas,
mies istuu kuistilla
silittää kissaa
Ohimenneen bussin ikkunat ovat likaiset,
kuten joka syksy
(mutta nyt on kevät)

Täältä takaisin

Olen kuollut unissani monta kertaa;
muistanut kotikylän ankeutta

tuohon torniin kiipesin vuosia sitten
ja tuolta katolta hyppäsin pehmeään hiekkaan
noille poluille unohduin liian suuri reppu selässäni

vuosien kuluessa opin koulun käytävien häpeän hajun
eikä linja-autoissa ollut tilaa hengittää

Lopulta punainen pakettiauto kuljetti minut kaduille
joilla saa kummitella rauhassa,
nauraa aavenaurua, hukkua ihmismeren aallokkoon

Tänä viikonloppuna

Tänä viikonloppuna saavun kotiisi
kuin omaani hiivin
jätän sateenvarjon kosteaksi eteiseen
voit sitten aamulla kiusata minua,
virnistää kuin kehräävä kissasi.
Vieläkö se kuvittelee olevansa kuolematon,
kolme jäljellä yhdeksästä?

Tänä viikonloppuna saavun kotiisi
hymymme törmäävät jo ovensuussa.
Puhumme illan hämäräksi,
nauramme huonekasviasi joka tekee kuolemaa,
on siis jo kuollut.

Aamulla kerron sinulle unestani
jossa hampaani putoavat suusta
Eikä sille voi kuin miettiä jonkin merkityksen
jolle hymähdämme yhdessä.

nimetön

puhuimme kuinka kevät käy siellä eri aikaa
täällä jäät ovat lähteneet,
näin miehen soutavan kalaan
varmoin vedoin keskelle järveä

kun siellä järvi vapautuu
istut laiturille katsomaan kun hirvipari
nousee vedestä saareen
välittämättä lämmöstä joka vielä puuttuu

takaisin ylös