voimattomuuksia
Jokainen tahtoo voittaa
mutta minä,
minä kävelen purppuramattoa,
syljen pahuuden ulos itsestäni
Sillä tiedän sinun pystyvän
lyömään lujempaa
kotoisia
Luulen nukkuvani huonosti
täydenkuun aikaan,
mutta silmät ovat valveilla niin
että kaiken on pakko olla unta
Miten näissä huoneissa voi kävellä päiviä puhumatta,
nostamatta katsetta käytävällä
Näetkö
käteni on avoin sinun tarttua
yksityisyyttä
vihatessasi sinä vielä tunnet
ja elämäsi haurastuu
odottaessasi toisia luoksesi
käy ahtaaksi itsellesikin
Nälkäinen sota
Jalaton poika nauroi
löysi maasta riisinjyvän
Laittoi aseeseen
ja tähtäsi
Ydinpommin jälkeen
Tämä ilma kärpäsen siiveniskujen välissä
korventaa
Mutta muuta ei ole hengitettäväksi
Kylvemme ihomme tuhkassa
syömme taivaan suuren sienen
mutta nälkämme kasvaa
Ongelmanuorten sukupolvi
Sinulla on paljon aikaa
jota muut eivät näe
Katsovat kylmästi läpi
- luinen koti ja verisuonet
Mitä he siitä ymmärtäisivätkään!
Lääkärit ja tohtorit kertovat mikä on
kun lapsi saa suurimmat orgasminsa
ollessaan heikko
(eikä kukaan saa sinua vähätellä)
Koneellista
Tämä mekaniikka minussa
tahtoo ulos
Sydän lyö läpi rintakehän
pirstoo hapen siruiksi
Pullistaa verisuonet
räjäyttämään ihoni luomet
Ihmisen osa
Minulla on nyrkki
ja myrkkyä suoltava suu
ja suonissa liekehtivä meri
ja panssaroidut ajatukset
- niihin ette voi koskea
Ja minulla on ihmisen osa
johon vielä taivu en
Yli odotusten
Levitetyt siivet liian lähellä aurinkoa,
lähtöä odottava juna-asema ja heräilevä kaupunki
Tämäkö on se matka joka kuljetaan jalat verillä,
sydän raskaana menetetyistä sanoista?
Labyrinttiin eksynyt hirviö,
kirkon tyhjät penkkirivit ja kaukainen puheensorina
Millaista jumalaa sinä kumarsit
halutessasi ojentua kaikkeuden ylitse?
Sillä eihän hyvinä päivinä tarvinnut laulua
tuomiosta
jonka itse niin hyvin osaamme panna täytäntöön
Pahoinvointiyhteiskunta
he pitävät käsissään sanojasi
ilman tekojen tuomaa valaa
ethän voi itse itseäsi pyhittää
- matka kauneuteen alkaa mittanauhasta
jossa mustelmat ovat nopeusrajoituksia