Limsaa ja suklaanmuruja
Limsaa ja suklaanmuruja
- kyllä minä näillä elän
Tai ainakin jaksan jäädä
kunnes en halua olla se joka lähtee
Ehkä tämä huokaus täyttää
kaikki tyhjät komeroni
Kuulin
Hammasharjasi rakastelee omaani öisin
Kuulin kun ne liikkuivat toistensa luo
Se oli hyvin tärkeää
tässä tilassa kun minusta tuli
tunteiden vellova meri
Ja saapuessasi minä olen halpa
Arjessa
Halasimme tiskipinon vieressä
likaisella matolla
pölyisen pöydän päässä
poimimme sanat toistemme suusta
jos nyt kävelet ovesta
minä lakaisen eteisestä hiekan
lähden perääsi,
vien roskat samaa matkaa
Petturi
Hän kohotti kätensä
kevyesti
-petti minut
ei ollut enkeli hetkeäkään
eipä minustakaan Jumalaksi riittänyt
Sotkuista
Suljetut ikkunat kuiskivat vapaudesta
- saavat minut voimaan pahoin
Liikettä minä tahdon
muutoksia;
vähemmän sinua enemmän minua
Mene pois, käteni ovat vielä likaiset
ja varpaiden välissä on hiekkaa
(niin, siellä rannalla minä kahlasin yksin)
Katolla
Nälkiintyneen variksen näköinen poika
häntä emme tervehtineet koskaan,
kulki kumarassa
toisinaan istui katolla
Taivas oli vaalea häntä vasten,
yhdessä katselivat aamuisin kun
yksinäiset ihmiset horjuivat koteihinsa
kokoon rypistetyt ressukat
Ja me kuvittelimme olevamme onnen lempilapsia
vain koska saimme kyvyn laulaa
Mies istuu kuistilla
Aamut eivät ole kahvinmakuisia,
mies istuu kuistilla
vakavin kasvoin
Hänellä on varjo kuin kuulla auringon edessä
ja tupakankarhea ääni
Hän ei koskaan vastaa sanoilla,
vain hartaalla päänliikkeellä
ja katsoo ymmärtäjän silmin
Maantie on pölystä raskas,
mies istuu kuistilla
silittää kissaa
Ohimenneen bussin ikkunat ovat likaiset,
kuten joka syksy
(mutta nyt on kevät)
Täällä on kaikki hyvin
Hän löysi keltaisen kumiankan
joka purjehti yksin tyynellä lammella,
Syöden saippuakuplia
joita Hän niin somasti puhalsi,
jaloissaan keltaiset saappaat
Vaaleanpunaista hattaraa
rajattomaan hellyyteen meidät on luotu
venyttelemään kuin kissat
sunnuntaisin liikut pehmeästi keittiöön
minä torkahdan vielä hetkeksi aurinkoon
Täältä takaisin
Olen kuollut unissani monta kertaa;
muistanut kotikylän ankeutta
tuohon torniin kiipesin vuosia sitten
ja tuolta katolta hyppäsin pehmeään hiekkaan
noille poluille unohduin liian suuri reppu selässäni
vuosien kuluessa opin koulun käytävien häpeän hajun
eikä linja-autoissa ollut tilaa hengittää
Lopulta punainen pakettiauto kuljetti minut kaduille
joilla saa kummitella rauhassa,
nauraa aavenaurua, hukkua ihmismeren aallokkoon