Maailman peilikuva
voimattomuuksia
Jokainen tahtoo voittaa
mutta minä,
minä kävelen purppuramattoa,
syljen pahuuden ulos itsestäni
Sillä tiedän sinun pystyvän
lyömään lujempaa
kotoisia
Luulen nukkuvani huonosti
täydenkuun aikaan,
mutta silmät ovat valveilla niin
että kaiken on pakko olla unta
Miten näissä huoneissa voi kävellä päiviä puhumatta,
nostamatta katsetta käytävällä
Näetkö
käteni on avoin sinun tarttua
yksityisyyttä
vihatessasi sinä vielä tunnet
ja elämäsi haurastuu
odottaessasi toisia luoksesi
käy ahtaaksi itsellesikin
