Se oli outo tunne
Ikkunaverhon takana
Ikkunaverhon takana sinä taisit hipaista
tai ehkä se olikin vain katseesi
joka leikki varjojen kanssa
Äänesi oli erilainen
-sitä minä kaipaan-
Ikkunaverhon takana minä nousin varpailleni
kurkistin sinun elämääsi
venytin itseni luoksesi
Painoin pääni piilon
-siihen haluan edelleen-
Hämärässä
Tietokoneen yli minä unohduin
tuntemaan sydäntä joka löi niin
nopeasti, nopeasti
(Minun ihmiseni hiuksista katoavat sävyt hänen istuessa hämärässä)
Tuosta narusta jos vedän
tippuu taivas huokauksina niskaani
(Hänen selkänsä ääriviivat hukkuvat samaan hämärään)
Ottaisit minut virtaamaan sinuun
Sanattomuutesi tanssii ihollani
pienin pistävin askelin
Ottaisit minut virtaamaan sinuun
aamu olisi hiljaista tuulta poskipäillä
Tulisin vastaan
anteeksiannon matkan
Ensi-ihastus
Se oli outo tunne.
Lämmin, vähän kipeä,
vihlaisikin hiukan.
Oli pakko painaa pää,
kun poskia kuumotti niin.
Huone
Liikkumattomat kuvat tuijottavat.
Hämärässäkin erotan ilmeettömät kasvot.
Loppuun palanut kynttilä kertoo meidän olleen täällä.
Limsaa ja suklaanmuruja
Limsaa ja suklaanmuruja
- kyllä minä näillä elän
Tai ainakin jaksan jäädä
kunnes en halua olla se joka lähtee
Ehkä tämä huokaus täyttää
kaikki tyhjät komeroni
Kuulin
Hammasharjasi rakastelee omaani öisin
Kuulin kun ne liikkuivat toistensa luo
Se oli hyvin tärkeää
tässä tilassa kun minusta tuli
tunteiden vellova meri
Ja saapuessasi minä olen halpa
Arjessa
Halasimme tiskipinon vieressä
likaisella matolla
pölyisen pöydän päässä
poimimme sanat toistemme suusta
jos nyt kävelet ovesta
minä lakaisen eteisestä hiekan
lähden perääsi,
vien roskat samaa matkaa
